hemi

See also: hemî, Hēmi, hemi-, and hémi-

English

Etymology

Clipping of hemisphere.

Noun

hemi (plural hemis)

1. (automotive) A motor with hemispherical combustion chambers. A piston engine internal combustion engine with hemispherical piston cylinder heads.
2. (automotive) A combustion chamber with the hemispherical cylinder head from such an engine.
3. (automotive) A hemispherical cylinder head from such a motor.
4. (automotive) A vehicle equipped with such a motor engine.
5. (by extension) Domed versions of the above that have cylinder heads that are not exactly hemispherical

Synonyms

• (engine motor): hemi engine
• (cylinder head): hemi head

Bislama

Etymology

hem + i

Pronoun

hemi

1. Form of hem that does not require i to be placed after it

Finnish

Etymology

From English heme.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhemi/, [ˈhe̞mi]
• Rhymes: -emi
• Syllabification^(key): he‧mi

Noun

hemi

1. (biochemistry) heme

Declension

Inflection of hemi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		hemi	hemit
genitive		hemin	hemien
partitive		hemiä	hemejä
illative		hemiin	hemeihin
		singular	plural
nominative		hemi	hemit
accusative	nom.	hemi	hemit
	gen.	hemin
genitive		hemin	hemien
partitive		hemiä	hemejä
inessive		hemissä	hemeissä
elative		hemistä	hemeistä
illative		hemiin	hemeihin
adessive		hemillä	hemeillä
ablative		hemiltä	hemeiltä
allative		hemille	hemeille
essive		heminä	hemeinä
translative		hemiksi	hemeiksi
abessive		hemittä	hemeittä
instructive		—	hemein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hemi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hemini hemini accusative nom. hemini hemini gen. hemini genitive hemini hemieni partitive hemiäni hemejäni inessive hemissäni hemeissäni elative hemistäni hemeistäni illative hemiini hemeihini adessive hemilläni hemeilläni ablative hemiltäni hemeiltäni allative hemilleni hemeilleni essive heminäni hemeinäni translative hemikseni hemeikseni abessive hemittäni hemeittäni instructive — — comitative — hemeineni second-person singular possessor singular plural nominative hemisi hemisi accusative nom. hemisi hemisi gen. hemisi genitive hemisi hemiesi partitive hemiäsi hemejäsi inessive hemissäsi hemeissäsi elative hemistäsi hemeistäsi illative hemiisi hemeihisi adessive hemilläsi hemeilläsi ablative hemiltäsi hemeiltäsi allative hemillesi hemeillesi essive heminäsi hemeinäsi translative hemiksesi hemeiksesi abessive hemittäsi hemeittäsi instructive — — comitative — hemeinesi first-person plural possessor singular plural nominative hemimme hemimme accusative nom. hemimme hemimme gen. hemimme genitive hemimme hemiemme partitive hemiämme hemejämme inessive hemissämme hemeissämme elative hemistämme hemeistämme illative hemiimme hemeihimme adessive hemillämme hemeillämme ablative hemiltämme hemeiltämme allative hemillemme hemeillemme essive heminämme hemeinämme translative hemiksemme hemeiksemme abessive hemittämme hemeittämme instructive — — comitative — hemeinemme second-person plural possessor singular plural nominative heminne heminne accusative nom. heminne heminne gen. heminne genitive heminne hemienne partitive hemiänne hemejänne inessive hemissänne hemeissänne elative hemistänne hemeistänne illative hemiinne hemeihinne adessive hemillänne hemeillänne ablative hemiltänne hemeiltänne allative hemillenne hemeillenne essive heminänne hemeinänne translative hemiksenne hemeiksenne abessive hemittänne hemeittänne instructive — — comitative — hemeinenne third-person possessor singular plural nominative heminsä heminsä accusative nom. heminsä heminsä gen. heminsä genitive heminsä hemiensä partitive hemiään hemiänsä hemejään hemejänsä inessive hemissään hemissänsä hemeissään hemeissänsä elative hemistään hemistänsä hemeistään hemeistänsä illative hemiinsä hemeihinsä adessive hemillään hemillänsä hemeillään hemeillänsä ablative hemiltään hemiltänsä hemeiltään hemeiltänsä allative hemilleen hemillensä hemeilleen hemeillensä essive heminään heminänsä hemeinään hemeinänsä translative hemikseen hemiksensä hemeikseen hemeiksensä abessive hemittään hemittänsä hemeittään hemeittänsä instructive — — comitative — hemeineen hemeinensä

Anagrams

• ihme, mehi

Ido

Noun

hemi

1. plural of hemo

Japanese

Romanization

hemi

1. Rōmaji transcription of へみ

Pali

Alternative forms

Alternative scripts

• 𑀳𑁂𑀫𑀺 (Brahmi script)
• हेमि (Devanagari script)
• হেমি (Bengali script)
• හෙමි (Sinhalese script)
• ဟေမိ or ႁေမိ (Burmese script)
• เหมิ (Thai script)
• ᩉᩮᨾᩥ (Tai Tham script)
• ເຫມິ (Lao script)
• ហេមិ (Khmer script)
• 𑄦𑄬𑄟𑄨 (Chakma script)

Verb

hemi (forms)

1. first-person singular future active of hoti (“to be”)

Pijin

Etymology

hem + i

Pronoun

hemi

1. Form of hem that does not require i to be placed after it
   • 1988, Geoffrey Miles White, Bikfala faet: olketa Solomon Aelanda rimembarem Wol Wo Tu‎^[1], page 75:

     Bihaen hemi finisim skul blong hem, hemi go minista long sios long ples blong hem long 'Areo.

     (please add an English translation of this quotation)