Ero sivun ”Äänirako” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
RibotBOT (keskustelu | muokkaukset)
31 363 muokkausta
p Botti lisäsi: id:Glotis
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
botit
40 878 muokkausta
p →Lähteet: julkaisupaikat korjattu per pyyntö using AWB
 
(25 välissä olevaa versiota 13 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Arytenoid cartilage.png|thumb]]
[[Kuva:Arytenoid cartilage.png|thumb|Kannurusto (kohta C).]]
[[Kuva:Glottis positions.png|thumb|Ääniraon asennot]]
[[Kuva:Glottis positions.png|thumb|Ääniraon asennot. Kuviossa A äänirako on kokonaan kiinni. Kuviossa C äänihuulirako on kiinni, rustorako auki.]]
'''Äänirako''' eli '''glottis''' on [[äänihuulet|äänihuulten]] välissä sijaitseva alue. Äänihuulten värähdellessä syntyvä värähtely tekee puheesta hieman kohisevaa, mitä kutsutaan [[sointi|soinniksi]].
'''Äänirako'''<ref name=FP/> eli '''glottis''' on oikean ja vasemman [[äänihuulet|äänihuulen]] sekä oikean ja vasemman [[Kannurustot|kannuruston]] väliin jäävä rako. Äänirako muodostuu siis kahdenlaisesta raosta.<ref>Suomi & Toivanen & Ylitalo (2006: 29).</ref>
* ''Äänihuulirako'' on pelkästään äänihuulten väliin jäävä rako.
* ''Rustorako'' on kannurustojen välinen rako.


⚫
Äänihuulten värähdellessä äänihuuliraossa syntyvä [[Turbulenssi|pyörteinen]] värähtely tekee äännöksestä hieman kohisevaa. Tuotettu värähtely on tärkeä [[soinnillinen äänne|soinnillisten]] [[konsonantti]]en ja [[vokaali]]en osa. Jos äänihuulet ovat erillään, ilma virtaa niiden välistä aiheuttamatta värähtelyä. Näin tapahtuu tuotettaessa [[soinniton äänne|soinnittomia]] konsonantteja.
Ainoastaan äänirakoa käyttävää äänen tuottamista kutsutaan glottaaliksi. [[Suomen kieli|Suomen kielessä]] esiintyy [[glottaalihankausäänne]], jota merkitään kirjoitetussa kielessä kirjaimella ''h''.


== Ääniraon asennot ==
⚫
Tuotettu värähtely on tärkeä [[soinnillinen äänne|soinnillisten]] [[konsonantti]]en ja [[vokaali]]en osa. Jos äänihuulet ovat erillään, ilma virtaa niiden välistä aiheuttamatta värähtelyä. Näin tapahtuu tuotettaessa [[soinniton äänne|soinnittomia]] konsonantteja.
Ääniraon muotoja erotetaan tavallisesti seitsemän kappaletta,<ref>Suomi & Toivanen & Ylitalo (2006: 29–33).</ref> joista viereisessä kuvassa on eriteltynä kuusi (A-F).
* Kuvio A: Sekä äänihuulirako että rustorako ovat kauttaaltaan kiinni. Tällainen hetkellinen asento tuottaa [[glottaaliklusiili]]n, jonka [[Kansainvälinen foneettinen aakkosto|IPA]]-merkki on {{IPA|[ʔ]}}.
* Kuvio B: Äänihuulet liikkuvat nopeasti edestakaisin sivusuunnassa rustoraon ollessa kiinni. Tämä asento synnyttää ns. kurkunpää-äänen, joka sellaisenaan muistuttaa pientä polttomoottoria. Tätä [[kurkunpää]]n toimintaa nimitetään [[fonaatio]]ksi. Yksittäisen äänteen ominaisuutena on kyse [[sointi|soinnista]]. Soinnilisuus syntyy [[ääntöväylä]]n luuston resonaatiosta.
* Kuvio C: Äänihuulirako on kauttaaltaan kiinni, rustorako auki. Tätä ääniraon asentoa käytetään kuiskatussa puheessa.
* Kuvio D: Äänirako on ns. henkäyssupistuma-asennossa, jossa ilman pyörteisvirtauksesta syntyy heikkoa soinnitonta kohinaa. Tällainen henkäys toimii [[Soinniton glottaalifrikatiivi|soinnittoman glottaalifrikatiivin]] {{IPA|[h]}} (esimerkiksi sanassa ''haamu'') äänilähteenä.
* Kuvio E: Äänirako on ns. lepohengitysasennossa, joka liittyy useimpien [[Soinniton äänne|soinnittomien konsonanttien]] tuottamiseen.
* Kuvio F: Äänirako on ns. syvähengitysasennossa (huokaus, hengästys), jota ei missään tunnetussa kielessä käytetä äännejärjestelmän osana.
* Seitsemäntenä asentona mainittakoon ns. henkäyssointisupistuma,<ref>Suomi & Toivanen & Ylitalo (2006: 30, 41).</ref> jota voidaan luonnehtia vuotoiseksi fonaatioksi. Siinä rustorako on avoinna, ja äänihuulirako ikään kuin vuotaa synnyttäen sointina toteutuvaa ääntä. Äänihuuliraon vuoto johtuu tyypillisesti soinnillisesta äänneympäristöstä. Esimerkiksi suomen sanassa ''saha'' /h/-[[foneemi]] toteutuu [[Soinnillinen glottaalifrikatiivi|soinnillisena glottaalifrikatiivina]], jonka IPA-merkki on {{IPA|[ɦ]}}.


==Lähteet==
== Lähteet ==
* Suomi, Kari & Toivanen, Juhani & Ylitalo, Riikka (2006). ''Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet.'' Helsinki: Gaudeamus.
*[http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm/003.htm#Sointi%20(voicing) Opiskelijakirjasto]
*{{Kirjaviite | Tekijä=Wiik, Kalevi | Nimeke=Fonetiikan perusteet | Selite=Suomenkielinen oppikirja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY kurssikirjat | Vuosi=1981 | Tunniste=ISBN 951-0-10324-1 }}
===Viitteet===
{{Viitteet|viitteet
<ref name=FP>Wiik, s.16.</ref>
}}


[[Luokka:Ääntöelimistö]]
[[Luokka:Ääntöelimistö]]

[[ar:مزمار الحنجرة]]
[[id:Glotis]]
[[ca:Glotis]]
[[de:Glottis]]
[[en:Glottis]]
[[es:Glotis]]
[[eo:Gloto]]
[[fr:Glotte]]
[[gl:Glote]]
[[ko:성문]]
[[io:Gloto]]
[[it:Glottide]]
[[nl:Glottis]]
[[pl:Głośnia]]
[[pt:Glote]]
[[sv:Röstspringa]]
[[tl:Tagukan]]
[[zh:声门]]

Nykyinen versio 1. syyskuuta 2020 kello 13.33

Kannurusto (kohta C).
Ääniraon asennot. Kuviossa A äänirako on kokonaan kiinni. Kuviossa C äänihuulirako on kiinni, rustorako auki.

Äänirako[1] eli glottis on oikean ja vasemman äänihuulen sekä oikean ja vasemman kannuruston väliin jäävä rako. Äänirako muodostuu siis kahdenlaisesta raosta.[2]

  • Äänihuulirako on pelkästään äänihuulten väliin jäävä rako.
  • Rustorako on kannurustojen välinen rako.

Äänihuulten värähdellessä äänihuuliraossa syntyvä pyörteinen värähtely tekee äännöksestä hieman kohisevaa. Tuotettu värähtely on tärkeä soinnillisten konsonanttien ja vokaalien osa. Jos äänihuulet ovat erillään, ilma virtaa niiden välistä aiheuttamatta värähtelyä. Näin tapahtuu tuotettaessa soinnittomia konsonantteja.

Ääniraon asennot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääniraon muotoja erotetaan tavallisesti seitsemän kappaletta,[3] joista viereisessä kuvassa on eriteltynä kuusi (A-F).

  • Kuvio A: Sekä äänihuulirako että rustorako ovat kauttaaltaan kiinni. Tällainen hetkellinen asento tuottaa glottaaliklusiilin, jonka IPA-merkki on [ʔ].
  • Kuvio B: Äänihuulet liikkuvat nopeasti edestakaisin sivusuunnassa rustoraon ollessa kiinni. Tämä asento synnyttää ns. kurkunpää-äänen, joka sellaisenaan muistuttaa pientä polttomoottoria. Tätä kurkunpään toimintaa nimitetään fonaatioksi. Yksittäisen äänteen ominaisuutena on kyse soinnista. Soinnilisuus syntyy ääntöväylän luuston resonaatiosta.
  • Kuvio C: Äänihuulirako on kauttaaltaan kiinni, rustorako auki. Tätä ääniraon asentoa käytetään kuiskatussa puheessa.
  • Kuvio D: Äänirako on ns. henkäyssupistuma-asennossa, jossa ilman pyörteisvirtauksesta syntyy heikkoa soinnitonta kohinaa. Tällainen henkäys toimii soinnittoman glottaalifrikatiivin [h] (esimerkiksi sanassa haamu) äänilähteenä.
  • Kuvio E: Äänirako on ns. lepohengitysasennossa, joka liittyy useimpien soinnittomien konsonanttien tuottamiseen.
  • Kuvio F: Äänirako on ns. syvähengitysasennossa (huokaus, hengästys), jota ei missään tunnetussa kielessä käytetä äännejärjestelmän osana.
  • Seitsemäntenä asentona mainittakoon ns. henkäyssointisupistuma,[4] jota voidaan luonnehtia vuotoiseksi fonaatioksi. Siinä rustorako on avoinna, ja äänihuulirako ikään kuin vuotaa synnyttäen sointina toteutuvaa ääntä. Äänihuuliraon vuoto johtuu tyypillisesti soinnillisesta äänneympäristöstä. Esimerkiksi suomen sanassa saha /h/-foneemi toteutuu soinnillisena glottaalifrikatiivina, jonka IPA-merkki on [ɦ].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomi, Kari & Toivanen, Juhani & Ylitalo, Riikka (2006). Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet. Helsinki: Gaudeamus.
  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Wiik, s.16.
  2. ↑ Suomi & Toivanen & Ylitalo (2006: 29).
  3. ↑ Suomi & Toivanen & Ylitalo (2006: 29–33).
  4. ↑ Suomi & Toivanen & Ylitalo (2006: 30, 41).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Äänirako&oldid=19133865”