Ero sivun ”Charles Munch” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: pl:Charles Münch |
linkin täsmennys, litterointi |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Charles Munch''' ([[1891]] - [[1968]]) oli ranskalainen [[kapellimestari]], joka tunnettiin etenkin kotimaansa musiikin johtajana. Hän ei kuitenkaan välittänyt taiteellisista maaerotteluista, vaan tuli tunnetuksi myös [[Beethoven]]in, Blochin, [[Borodin]]in, [[Brahms]]in, [[Haydn]]in, [[Liszt]]in, [[Mendelssohn]]in, [[Mozart]]in, [[Schumann]]in, [[Prokofjev]] |
'''Charles Munch''' ([[1891]] - [[1968]]) oli ranskalainen [[kapellimestari]], joka tunnettiin etenkin kotimaansa musiikin johtajana. Hän ei kuitenkaan välittänyt taiteellisista maaerotteluista, vaan tuli tunnetuksi myös [[Beethoven]]in, Blochin, [[Borodin]]in, [[Brahms]]in, [[Haydn]]in, [[Liszt]]in, [[Mendelssohn]]in, [[Mozart]]in, [[Schumann]]in, [[Sergei Prokofjev|Prokofjevin]], [[Tšaikovski]]n ja [[Verdi]]n tulkkina. Munchin maineikkainta työskentelyaikaa oli [[Bostonin sinfoniaorkesteri]]n johtajuus [[1949]] - [[1962]]. |
||
Alun perin hänen sukunimensä oli Münch. Hän syntyi Saksan kansalaisena Strasbourgissa. Ensimmäisessä maailmansodassa aikana hän palveli Saksan armeijassa. Toisen maailmansodan aikana hän kuitenkin oleskeli [[Pariisi]]ssa ja tuki vastarintaliikettä rahallisesti. |
Alun perin hänen sukunimensä oli Münch. Hän syntyi Saksan kansalaisena Strasbourgissa. Ensimmäisessä maailmansodassa aikana hän palveli Saksan armeijassa. Toisen maailmansodan aikana hän kuitenkin oleskeli [[Pariisi]]ssa ja tuki vastarintaliikettä rahallisesti. |
||
Versio 2. kesäkuuta 2010 kello 09.28
Charles Munch (1891 - 1968) oli ranskalainen kapellimestari, joka tunnettiin etenkin kotimaansa musiikin johtajana. Hän ei kuitenkaan välittänyt taiteellisista maaerotteluista, vaan tuli tunnetuksi myös Beethovenin, Blochin, Borodinin, Brahmsin, Haydnin, Lisztin, Mendelssohnin, Mozartin, Schumannin, Prokofjevin, Tšaikovskin ja Verdin tulkkina. Munchin maineikkainta työskentelyaikaa oli Bostonin sinfoniaorkesterin johtajuus 1949 - 1962.
Alun perin hänen sukunimensä oli Münch. Hän syntyi Saksan kansalaisena Strasbourgissa. Ensimmäisessä maailmansodassa aikana hän palveli Saksan armeijassa. Toisen maailmansodan aikana hän kuitenkin oleskeli Pariisissa ja tuki vastarintaliikettä rahallisesti.
Hänen isoisänsä oli ollut opettaja ja urkuri. Isä taas toimi kuoronjohtajana ja urkurina ja tuli tunnetuksi etenkin Bach-tulkinnoistaan. Charles itse opiskeli Strasbourgin konservatoriossa Hans Pfitznerin johdolla. Charles Munchin ensikonsertti viulistina oli vuorossa vuonna 1912. Samana vuonna hän aloitti Pariisissa opinnot Lucien Capetin alaisuudessa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Munch opiskeli Carl Fleschin oppilaana Berliinissä. Sen jälkeen hän palveli konserttimestarina Strasbourgissa ja sittemmin Gewandhaus-orkesterissa Wilhelm Furtwänglerin ja Bruno Walterin toimiessa kapellimestareina.
Vuonna 1933 hän muutti Pariisiin ja meni naimisiin kirjailija-kääntäjä Geneviéve Mauryn kanssa. Munchista tuli Société philharmonique de Paris -orkesterin johtaja 1935 ja Société des Concerts du Conservatoire -orkesterin johtoon hän astui 1937. Hän myös opetti École normale de musique -oppilaitoksessa. Yhdysvaltoihin hänet kutsui ensimmäisenä New Yorkin filharmonikot. Bostonin sinfoniaorkesterin edessä hän kuitenkin johti ensikonserttinsa uudella mantereella joulukuussa 1946. New Yorkin debyytti oli vuorossa seuraavassa kuussa ja sitä seurasivat vierailut muidenkin amerikkalaisorkestereiden kapellimestarina.
Bostonin orkesterin musiikillisena johtajana hän seurasi Sergei Koussevitzkyä. Tämän 23-vuotiseksi venyneen jakson jälkeen hän palasi Ranskaan ja toimi vierailevana kapellimestarina eri orkestereissa. Hän kuoli kesken Amerikan-kiertueen, jota teki Pariisin orkesterin kanssa.
Charles Munchille johtaminen ei ollut niinkään ammatti, kuin pyhä tehtävä. Kapellimestarit muodostivat hänen näkemyksensä mukaan eräänlaisen papiston, jonka tunnuksia olivat kuri, opiskelu, kieltäytyminen ja ylpeys. Musiikki oli aina ensimmäisellä sijalla. Hän ei välittänyt analysoida musiikin tekemisen saloja.
Ranskalaiset antoivat kapellimestarille lempinimen "kaunis Charles" ja vuonna 1949 Elle-naistenlehden lukijat valitsivat hänet toiseksi mieluisimmaksi päivällisseuralaiseksi Winston Churchillin jälkeen.
Lähteet
- Great Conductors of the 20th Century -levysarjan kansilehti (Marc Mandel)
