Kokoomuksen Nuorten Liitto

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. maaliskuuta 2019 kello 23.30 käyttäjän Jylöstalo (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 12. maaliskuuta 2019, perustui tähän versioon.
Kokoomuksen Nuorten Liitto
Kokoomusnuoret
Perustettu 1927
Pääsihteeri Kristian Kyllönen
Puheenjohtaja Henrik Vuornos (pj.)
Enni Ikonen (vpj.)
Ali-Reza Abdali (vpj.)[1]
Liittohallitus (2019) Tuomas Aho
Marko Grönlund
Malviina Heinä
Veera Hellman
Sini Häkkinen
Henrik Järvinen
Lenita Ketola
Mira Lindholm
Sakari Pääkkö
Atte Syväniemi[2]
Jäsenlehti Linja
Aiheesta muualla
kokoomusnuoret.fi
Kokoomusnuorten vanha logo.

Kokoomuksen Nuorten Liitto (lyh. KNL) on Kansallinen Kokoomus rp:n nuorisojärjestö. Liitosta käytetään yleisesti nimitystä Kokoomusnuoret. Järjestö on perustettu 22. toukokuuta 1927. Varsinainen toiminta on aloitettu 4. marraskuuta 1928, jolloin järjestön katsotaan syntyneen. Kokoomusnuorten paikallistoiminta yhdistyi tuolloin valtakunnalliseksi.

Poliittisia linjoja

Kokoomuksen Nuorten Liiton periaateohjelman mukaan kokoomusnuorten arvoja ovat:

[3]

Periaateohjelma

Kokoomusnuorten nykyinen periaateohjelma on valmisteltu ja hyväksytty 12.–14.11.2010 pidetyssä 77. liittokokouksessa.[4]

Järjestön periaatteen mukaan yhteiskunnan tehtävä ei ole päättää, millaista elämää ihmisten tulisi elää, vaan yhteiskunnan rooli on luoda edellytykset sille, että jokainen voi tavoitella omanlaistaan hyvää elämää. Kokoomusnuoret katsoo, että yhteiskunnan ei tule rajoittaa yksilön vapautta enempää kuin mitä on välttämätöntä toisten yksilöiden vapauden turvaamiseksi.[4]

Järjestö katsoo, että poliittista suosiota ei pidä tavoitella lupailemalla vastuuttomasti kaikkea hyvää kaikille, vaan poliittiset päätökset tulee tehdä vastuullisella ja taloudellisesti, eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.[4]

Kokoomusnuoret on sitoutunut puolustamaan länsimaista sivistystä ja oikeusjärjestystä. Järjestön mukaan oikeusvaltioperiaatteeseen, edustukselliseen demokratiaan ja vapaaseen markkinatalouteen nojaava yhteiskuntamalli maksimoi niin yhteiskunnallisen kokonaisedun kuin yksilöiden vapaudenkin.[4]

Kokoomusnuoret korostaa isänmaallisuuttaan. Isänmaanrakkaudeksi järjestö tulkitsee vastuun elinympäristöstä ja toisista ihmisistä, mikä on kansallisen perinteen kunnioittamista, vaalimista ja puolustamista. Isänmaanrakkaus on Kokoomusnuorten mukaan myös yksilön halua osallistua isänmaan vapauden ja turvallisuuden takaamiseen.[4]

Järjestön mukaan todellista tasa-arvoa ei ole aineellinen tasa-arvo vaan mahdollisuuksien tasa-arvo. Yhteiskunnan tehtävä on luoda kaikkia yksilöitä koskevat yhtäläiset säännöt, jotka turvaavat yleisen järjestyksen, yhteiskuntarauhan ja yksilöiden oikeusturvan. Yhteiskunnan tulee myös kannustaa yksilöä työntekoon, ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen.[5]

Kansainväliset yhteydet

Kansainväliset jäsenyydet:

Historia

Ensimmäisinä vuosikymmeninään (1928–1943) Kokoomuksen Nuorten Liitto oli varsin heikko toimija puolueensa sisällä. Se oli epäedullisessa kilpailuasemassa aikansa nuorisosta, kun oikeistolaisesti ajattelevat aktiiviset nuoret toimivat mieluummin IKL:n ja Akateemisen Karjala-seuran riveissä.[6]

Vaaran vuosina 1944–1948 KNL joutui Punaisen Valpon silmätikuksi. Valpo ja sen toimia ohjannut Suomen Kommunistinen Puolue pyrkivät löytämään todisteita KNL:n "äärioikeistolaisuudesta" ja "fasistisuudesta" saadakseen sen kielletyksi ja lakkautetuksi. KNL kuitenkin vältti lakkauttamisen. Lisäksi järjestön taistelu olemassaolostaan lisäsi merkittävästi sen kiinnostavuutta aikansa nuorison silmissä, mikä johti jäsenmäärän kasvuun ja toiminnan selvään aktivoitumiseen järjestön alkuvuosikymmeniin verrattuna.[7]

1950-luvulta lähtien kokoomusnuorista voi puhua sen kaltaisena järjestönä, jollaisena se nykyisin tunnetaan. Sotien jälkeen sille alkoi muodostua asema itsenäisenä toimijana puolueen sisällä, joka politiikallaan toisinaan myös haastoi emopuolueensa politiikkaa. 1950-luvulla kiistakysymyksenä emopuolueen kanssa oli etenkin sosiaalipolitiikka. Kokoomusnuoret vaati puoluekokouksissa puolueelta aktiivisempaa otetta sosiaalipolitiikassa ja sosiaalisten kysymysten parempaa huomioimista.[8]

KNL:n todellinen aatteellinen ja järjestöllinen mullistus alkoi kuitenkin vasta 1960-luvulla. Aikakaudelle oli ominaista voimakas aatteellinen debatti järjestön sisällä ja liiton poliittisten ohjelmien muokkaaminen. Yleisenä tavoitteena oli luoda selkeä ideologinen vastine vasemmiston marxismille, "porvarismi". Lähtökohtana aatteellisessa uudistustyössä oli korostunut individualismi sekä Karl Popperin ja Ralf Dahrendorfin teoriat. Samassa yhteydessä KNL pyrki tekemään selvää pesäeroa myös perinteisiin konservatiivisiin oikeistoarvoihin.[9]

1970-luvulle tultaessa KNL:n ideologinen radikalismi alkoi vähitellen taittua, mutta liiton poliittinen linja pysyi silti selvästi emopuoluetta vasemmistolaisempana. Aikakaudelle antoi leimaansa pyrkimys saavuttaa hyvät suhteet Neuvostoliittoon ja Kekkoseen, jotta kokoomuksen pitkä oppositiotaival katkeaisi. Hyviä neuvostosuhteita ajoi etenkin Ilkka Kanerva, KNL:n puheenjohtaja vuosina 1972–1976. Samalla KNL:n sisälle alkoi muodostua "maltilliseksi oikeistoksi" itseään kutsunut oppositioryhmä, jonka mielestä KNL:n politiikka oli käynyt jo liian vasemmistolaiseksi ja Neuvostoliiton liiallisen miellyttämisen johtavan "itsesuomettumiseen". Maltillisen oikeiston johtohahmo oli Ben Zyskowicz ja sen keskeisiin toimijoihin kuului mm. Kimmo Sasi.[10]

1980-luvun alussa KNL:ssä käytiin suuri vääntö siitä, tulisiko liiton liittyä Neuvostoliiton tukemaan Suomen Rauhanpuolustajiin. Ilkka Kanerva ja KNL:n tuolloinen puheenjohtaja Unto Hämäläinen kannattivat liittymistä, kun taas Ben Zyskowiczin johtama liiton sisäinen oppositio vastusti jäsenyyttä. Jäsenyys jäi lopulta hakematta, kun vuoden 1981 liittokokouksessa Zyskowiczin "maltillinen oikeisto" sai liittojohdon vetämään rauhanpuolustajakysymyksen pois asialistalta. Kun pian seuranneeseen kokoomuksen puoluekokoukseen tuli yllättävä tieto Kekkosen erosta, merkitsi se uuden ajan alkamista eikä liittymisasiaan enää palattu.[11]

Kokoomuksen Nuorten Liiton linja säilyi emopuoluetta vasemmistolaisempana vielä läpi koko 1980-luvun, mutta vähitellen liiton linja alkoi siirtyä länsimielisemmille linjoille. Merkittävä rajapyykki saavutettiin, kun kokoomusnuoret keväällä 1990 ensimmäisenä merkittävänä ja näkyvänä poliittisena organisaationa vaati Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa.[12] Aloite, jossa vaadittiin täysjäsenyyden hakemista seuraavalla vaalikaudella tehtiin puoluevaltuustolle 17. huhtikuuta 1990. Vaikka KNL:n panos ei ollut Suomen EU-jäsenyyden suhteen ratkaiseva, kykeni liitto vauhdittamaan asian etenemistä valtakunnalliseen yleispoliittiseen keskusteluun enemmän kuin sen kokoonsa nähden olisi luullut pystyvän. Jäsenyyshanke myös yhdisti liittoa henkisesti ja poliittisesti, vähentäen samalla aiempia poliittisia linjaerimielisyyksiä.[13]

1990-luvulla länsisuuntaus valtasi nopeasti alaa kokoomusnuorissa. Vuonna 1995 liitossa nähtiin Nato-jäsenyys loogisena jatkona EU-jäsenyydelle, mistä eteenpäin Nato-jäsenyys on kuulunut KNL:n keskeisiin poliittisiin tavoitteisiin. Myös 1960-luvulla hylätyt oikeistoarvot alkoivat tehdä uutta tulemistaan, kun "isänmaahan kohdistuvan kiintymyksen ja kansallisen kulttuurin ylläpitäminen" nostettiin KNL:n sääntöjen tarkoituspykälään.[14]

2000-luvulla Kokoomuksen Nuorten Liiton poliittinen linja on, päinvastoin kuin 1960–1980-luvuilla, muodostunut selvästi emopuoluetta oikeistolaisemmaksi. Vuonna 2005 kokoomusnuoret otti kantaa siirtymiseksi tasaveroon tuloverotuksessa.[15] Keväällä 2009 kokoomusnuoret puolestaan ensimmäisenä merkittävänä poliittisena tahona alkoi vaatia menojen leikkaamista velkaantumisen estämiseksi alkaneessa talouskriisissä.[16] Wille Rydmanin tultua valituksi kokoomusnuorten puheenjohtajaksi liittokokouksessa 2009 on Kokoomuksen Nuorten Liitto profiloitunut myös kannattamalla merkittävästi nykyistä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa.[17] Kokoomusnuoret kävi suurella delegaatiolla vuonna 2012 veljespuolueen Republikaanien puoluekokouksessa Tampassa, Floridassa.[18][19] 24. elokuuta 2013 puheenjohtajaksi valittiin Susanna Koski vt:nä olleen Ville Sipiläisen tilalle. Susanna Koski voitti niukasti Kokoomusnuorten historian ensimmäisessä neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä vastaehdokkaana olleen Matias Marttisen, joka vetäytyi tuloksen myötä puheenjohtajuuden tavoittelusta. Koski on hallintotieteiden maisteri ja Pohjanmaan kokoomuksen puheenjohtaja.[20]

Organisaatio

Piirijärjestöt

Keski-Suomen Kokoomusnuoret

Keski-Suomen Kokoomusnuoret on KNL:n piiriyhdistys Keski-Suomen alueella. Keski-Suomen Kokoomusnuoret on ensirekisteröity 10. helmikuuta 1968, ja sen kotipaikka on Jyväskylä. Piirijärjestöön kuuluu kolme paikallisjärjestöä: Joutsan Seudun Kokoomusnuoret ry, Jyväskylän Kokoomuksen Nuoret ry (perustettu 22. syyskuuta 1931) ja Pohjoisen Keski-Suomen Kokoomusnuoret ry.[21]


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Tiedot muista piiri- ja paikallisjärjestöistä puuttuvat

Äänenkannattajat

  • Kokoomuksen Nuorten Nuija, 1933–1935 [22]
  • Nuori Kokoomus, 1936–? [22]
  • Nuori Oikeisto, 1966–1975 [23]
  • Tasavalta (yhteinen Tuhatkunnan kanssa), 1976–1995 [23]
  • Nuorten tasavalta, 1995–?[23]
  • Porvari, 2003–2011
  • Kokoomusnuori, 2012–2013
  • Sinetti, 2014–2015[24]
  • Porvari, 2015[25]
  • Linja, 2016- [26]

Tunnettuja kokoomusnuoria

Puheenjohtajat

Muita aktiivitoimijoita


Varapuheenjohtajia

Talous

Rahoitus

Rahoituksen lähde 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[47] 649 000 € 649 000 € 647 500 € 642 900 € 642 850 € 650 000 € 657 000 €

Lähteet

  • Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä: Kokoomuksen Nuorten Liiton historia 1928-96. Kokoomuksen Nuorten Liitto, 1999. ISBN 952-91-0794-3
  • Vares, Vesa: Politiikan Approbatur: Kokoomuksen Nuorten Liiton kesälukion historia 1971-2001. Kokoomuksen Nuorten Liitto, 2001. ISBN 952-91-3714-1
  • Poukka, Pentti: Kansallisen sivistyksen puolesta: Snellman-Säätiö 1948-1998. Snellman-Säätiö, 1998. ISBN 952-91-0170-8

Viitteet

  1. ↑ Yhteystiedot Kokoomuksen Nuorten Liitto ry. Viitattu 10.1.2018.
  2. ↑ Kokoomusnuoret valitsi liittohallituksen vuodelle 2019 Kokoomuksen Nuorten Liitto ry. Viitattu 21.1.2019.
  3. ↑ Faktat – Kokoomusnuoret Kokoomusnuoret.fi. Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 7.12.2017.
  4. ↑ a b c d e Arvot ja aate – Kokoomusnuoret Kokoomusnuoret.fi. Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 7.12.2017.
  5. ↑ Periaateohjelma Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 7.12.2017.
  6. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 13–16.
  7. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 28–39.
  8. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 39–47.
  9. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 74–79.
  10. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 150–155.
  11. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 195–204.
  12. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 298.
  13. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 330–333.
  14. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 336–339.
  15. ↑ Verkkouutiset
  16. ↑ http://www.iltalehti.fi/uutiset/200903239287310_uu.shtml
  17. ↑ http://www.tulevaisuusohjelma.fi/maahanmuuttopolitiikka
  18. ↑ Toimitus Avain: Vuonna 2012 julkaistua kirjallisuudentutkimusta. AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, 1.3.2013, nro 1, s. 93–94. doi:10.30665/av.74904 ISSN 2242-3796 Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ Kokoomusnuoret vahvasti esillä puoluekokouksessa Tampassa kokoomusnuoret.fi. Viitattu 12.3.2019.
  20. ↑ Iltalehti, uutinen
  21. ↑ Keski-Suomen Kokoomusnuorten paikallisyhdistykset Keski-Suomen Kokoomusnuoret ry. Viitattu 12.10.2014.
  22. ↑ a b Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 17.
  23. ↑ a b c Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 359.
  24. ↑ Sinetin mediakortti
  25. ↑ Porvari kokoomusnuoret.fi. Kokoomuksen Nuorten Liitto ry. Viitattu 11.6.2015.
  26. ↑ Ajatuspaja Linja - journalistinen ajatuspaja www.ajatuspajalinja.fi. Viitattu 30.9.2017.
  27. ↑ a b Sulander, Tytti: Näkökulma: Haussa politiikan sisäpiiriläinen – teollisuuteen Yle Uutiset. 27.11.2009. Viitattu 28.11.2009.
  28. ↑ Kokoomusnuorten liittokokouksen henkilövalinnat 8.11.2015. Kokoomusnuoret. Viitattu 9.11.2015.
  29. ↑ Henrik Vuornos Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi
  30. ↑ a b c d Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 361.
  31. ↑ a b c d Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 359.
  32. ↑ a b von Hertzen, Heikki S.: Uraputki hertzen.net. 2008. Viitattu 28.11.2009.
  33. ↑ a b c d e Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 364.
  34. ↑ a b c d Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 360.
  35. ↑ a b Vares, Vesa: Politiikan Approbatur, s. 21.
  36. ↑ Naantalilainen KNL:n liittohallitukseen Rannikkoseudun Sanomat. 22.11.2002. Viitattu 13.5.2009.
  37. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 362.
  38. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 244.
  39. ↑ Vares, Vesa: Politiikan Approbatur, s. 38 ja 43.
  40. ↑ Heino, Jari: Randell nousi Turun kokoomuksen johtoon Turun Sanomat. 23.11.2001. Viitattu 13.5.2009.
  41. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 358.
  42. ↑ Yhteystiedot, esittelyt, palaute Reijo Telaranta. Viitattu 1.12.2009.
  43. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 74–75.
  44. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 360–365.
  45. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 116.
  46. ↑ Kuka on Antti Ahonen? (kotisivut) anttiahonen.fi.
  47. ↑ Avustukset valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan 23.5.2018. Opetus- ja kulttuuriminiseriö. Viitattu 23.5.2018.

Kirjallisuutta

  • Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä: Kokoomuksen Nuorten Liiton historia 1928-1996. Helsinki: Kokoomusnuoret, 1999. ISBN 952-91-0794-3

Aiheesta muualla

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Kokoomusnuoret vaatii ruotsin opiskelun vapaaehtoisuutta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kokoomuksen_Nuorten_Liitto&oldid=17998874”