Red Beard

RAF Cosworthin ilmailumuseossa vuonna 2007 kuvattu, Red Beard -tyypin taktinen ydinpommi.

Red Beard (OR 1127, suomeksi Punaparta) oli brittiläinen taktinen ydinase. Se oli aluksi, vapaasti putoava lentopommi, myöhemmin viivästys-mekanismila toimiva (Laydown Delivery) sekä räjähdysvoimakkuudeltaan 14 - 25 kilotonnin (kT) vahvuinen. Yli 3,5 metrin pituinen pommi (3,66 m) oli 794 kg (1 750 lbs) painoinen omamassaltaan, ja halkaisija oli 71 cm. Pommityyppi otettiin palveluskäyttöön 1961 ja poistettiin käytöstä 1971. Arviolta 80 tämän tyypin yksilöä valmistettiin, näistä laivaston ilmavoimat (Fleet Air Arm) saivat käyttöönsä 30 yksilöä.

Englantilaisten atomiaseen isä oli tohtori William Penney. Red Beard noudattaa Ison-Britannian laatimassa nimeämiskäytännössään, niin kutsuttua Sateenkaari-koodia (Rainbow Code). Erilaisia alatyyppejä kehitettiin 4 versiota, joista 2 eroteltiin nk. Mk.1 (15kT) ja Mk.2 (25kT) -tyypeiksi. Merkittävin ero lienee ns. Lay Down Delivery (suom. matalapommituksen) -mekanismin kehittely. Blue Danube (Sininen Tonava) oli toinen vastaavantyyppinen ilmasta pudotettava atomipommi.

Pommin kuljettamiseen tarvittiin aluksi, niin kutsuttuja V-pommittajia. Nämä olivat: Vickers Valiant, Handley Page Victor, sekä Avro Vulcan. Myös keskiraskas suihkukone, English Electric Canberra soveltui näihin tehtäviin.

Myöhemmin rynnäkkökoneet, kuten Blackburn Buccaneer soveltuivat nekin tähän tehtävään. Osa tähän taktiseen pommitukseen suunnitelluista lentokoneista olivat osoittautuneet epäluotettaviksi aiemmin, eräs näistä oli Supermarine Scimitar.

Buffalo-ydinkoesarjan R1/One Tree räjäytettiin vuonna 1956 Australian Maralingassa. Testisarjassa koestettiin Red Beard-tyypin taktista ydinpommia, joka on Blue Danubea keveämpi.

Lähteet

• http://nuclearweaponarchive.org/Uk/UKArsenalDev.html
• https://www.thunder-and-lightnings.co.uk/vulcan/history.php
• http://www.awe.co.uk/aboutus/our_history_f77a4.html (Arkistoitu – Internet Archive)