Suolajärvi
Suolajärvi on laskujoeton järvi, jonka vesi on suolapitoista. Suolaa kerääntyy järviin maaperästä ja kivistä, joista sadevesi liuottaa ioneja. Ioneista yleisimpiä ovat natrium ja kloridi, jotka keräytyvät meriin ja järviin suolana.[1][2] Kun järvestä haihtuu vettä ja siihen tulee uutta vettä, johon on liuennut maanpinnalta ja maaperästä ioneja, se alkaa väkevöitymään, jolloin suolojen määrä lisääntyy. Useimmat suolajärvet sijaitsevat kuivilla ja kuumilla alueilla, kuten aavikkoseuduilla, koska siellä vesi haihtuu nopeasti. Ne saattavat jopa kuivua kokonaan kuivan kauden aikana. Veden mineraalit ja suolat kiteytyvät pohjalle ja rannalle veden haihtuessa.[1] Suolajärven suoloilla on yleensä samat runsaussuhteet kuin valtameren veden sisältämillä suoloilla. Yleisesti suolajärvien vesi on jopa tavallista merivettä suolaisempaa.
Veden suolaisuus ilmaistaan promilleina. Makeaksi vedeksi katsotaan vesi, jossa on suolaa vähemmän kuin 0,5 promillea. Murtovesi on vettä, jossa on suolaa 0,5–25 promillea ja merivedessä on 25–40 promillea suolaa. Yli 40 promillea sisältävä vesi on hypersuolaista vettä.[3]
Kaspianmeren suolapitoisuus on 5–10 promillea, joten se lasketaan murtovedeksi.[4] Araljärven suolapitoisuus oli aikaisemmin vain 10 promillea, mutta kuivumisen myötä suolapitoisuus on noussut 110 promilleen[5], mutta pääallas kuivui elokuussa 2014 kokonaan[6]. Vertailun vuoksi Itämeren suolaisuus on Suomen alueilla 4–8 promillea[7]. Esimerkkejä hypersuolaisista järvistä ovat Iso Suolajärvi, jonka suolapitoisuus on vuodesta 1985 vaihdellut 60–270 promillen välillä[8] ja Kuollutmeri, jonka suolapitoisuus on noin 250 promillea[4]. Urmiajärven, joka on Iranin toiseksi suurin suolajärvi Kaspianmeren jälkeen, suolapitoisuus on ollut noin 300 promillea, ja se on ollut vaarassa kuivua kokonaan, mutta vuoden 2019 tulvat lisäsivät sen pinta-alaa 3 000 neliökilometriin ja syvyyttä 62 senttimetriä vuoteen 2018 verrattuna.[9]
Suolajärvet luokitellaan tavallisesti niiden sisältämän yleisimmän tai joskus poikkeuksellisen suolan mukaan. Suolajärvityyppejä voivat olla tavalliset suolajärvet, joissa suola muodostuu lähinnä ruokasuolasta, ja soodajärvet, natronjärvet ja booraksijärvet. Tärkeimmät suolajärvien sisältämistä suoloista ja mineraaleista ovat natriumkloridi, magnesiumkloridi, magnesiumsulfaatti ja kalsiumsulfaatti. Näillä mineraaleilla on paikoin suurikin taloudellinen merkitys.
Lähteet
- Leppäranta, Matti & Virta, Juhani & Huttula, Timo: Hydrologian perusteet. Helsinki: Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos, 2017. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.10.2019).
Viitteet
- ↑ a b Weisberger, Mindy: Why Is the Dead Sea So Salty? Live Science. 9.9.2016. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Leppäranta, Matti, et al., s. 189.
- ↑ Leppäranta, Matti, et al., s. 44.
- ↑ a b Leppäranta, Matti, et al., s. 99.
- ↑ Synnott, Mark: Araljärvi: Järvi, joka katosi National geographic Suomi. 8.7.2015. Arkistoitu 2.10.2019. Viitattu 1.10.2019.
- ↑ The Aral Sea Loses Its Eastern Lobe The Earth Observatory. 26.9.2014. Viitattu 5.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Leppäranta, Matti, et al., s. 45.
- ↑ Stephens, Doyle W. & Gardner, Joe: Great Salt Lake, Utah U.S. Geological Survey – USGS. huhtikuu 2007. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Reviving the Shriveled Lake Urmia The Earth Observatory. 12.4.2019. Viitattu 2.5.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Aral Sea – Degradation of the Aral Sea and South Prearalie CA Water-Info. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
