Maailman kauppajärjestö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maailman kauppajärjestö
World Trade Organization (englanniksi)
Organisation mondiale du commerce (ranskaksi)
Organización Mundial del Comercio (espanjaksi)
     Jäsenet      Jäsenet, jotka ovat edustettuina myös Euroopan unionin kautta      Tarkkailijajäsenet      Eivät kuulu Maailman kauppajärjestöön      Eivät sovellu jäseniksi
     Jäsenet
     Jäsenet, jotka ovat edustettuina myös Euroopan unionin kautta
     Tarkkailijajäsenet
     Eivät kuulu Maailman kauppajärjestöön
     Eivät sovellu jäseniksi
Perustettu 1. tammikuuta 1995
Päämaja Geneve, Sveitsi
Jäsenet 164 jäsenvaltiota[1]
Viralliset kielet englanti, ranska, espanja
Puheenjohtaja Ngozi Okonjo-Iweala
Aiheesta muualla
Sivusto

Maailman kauppajärjestö (engl. World Trade Organization, WTO; ransk. Organisation mondiale du commerce, OMC; esp. Organización Mundial del Comercio, OMC) on kauppapoliittista yhteistyötä koskeva hallitusten välinen kansainvälinen järjestö, jonka päämaja sijaitsee Sveitsin Genevessä.[2] Sen tärkein tavoite on kaupan vapauttaminen. Järjestössä laaditaan tavara- ja palvelukauppaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia perussääntöjä, jotka sitovat kaikkia osanottajavaltioita.

Maailman kauppajärjestöön kuuluu nykyisin 164 jäsenvaltiota,[3] jotka yhdessä muodostavat yli 95 % koko maailman kaupasta.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman kauppajärjestö aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1995.[2] Se korvasi vuodesta 1947 asti toimineen GATTin (General Agreement on Tariffs and Trade) ja on kaupankäynnin osalta tärkein kansainvälinen elin. GATT oli perustettu toisen maailmansodan jälkimainingeissa väliaikaiseksi 23 maan järjestelyksi, jossa oli mukana Yhdysvallat ja Länsi-Euroopan maita. Vuosina 1947–1994 järjestettiin yhteensä kahdeksan GATT-neuvottelukierrosta, joiden myötä järjestöön liittyi lisää valtioita. Suomi liittyi GATT:iin vuonna 1950.[5]

Uruguayn kierros

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WTO:n viimeinen neuvottelukierros alkoi Uruguayn Punta del Estessa vuonna 1986, ja sitä kutsutaan Uruguayn kierrokseksi. Uruguayn kierrokseen osallistui yhteensä 123 maata.[6] Neuvottelut päättyivät vuoden 1994 huhtikuussa, kun ministerit useimmista GATTiin osallistuvista 125 maasta allekirjoittivat Marokon Marrakechissa sopimuksen, jossa sovittiin myös WTO:n perustamisesta.

Uruguayn kierros kesti siis seitsemän ja puoli vuotta, mikä oli yli puolet suunniteltua kauemmin. Neuvotteluissa sovittiin lähes kaikesta mahdollisesta kaupankäynnistä hammasharjoista huviveneisiin. Siitä tuli suurin koskaan järjestetty neuvottelukierros.[6]

Balin minisopimus 2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuun 2013 kokouksessaan Balin saarella Indonesiassa WTO:n 159 jäsenmaata solmivat ensimmäisen kauppasopimuksen vuoden 1995 ja WTO:n perustamisen jälkeen. Teollisuusmaiden järjestön OECD:n laskelmien mukaan kaupankäynnin kustannukset laskevat sen jäsenmaissa sopimuksen ansiosta 10 % ja muissa maissa 13–16 %. Sopimus näytti viime metreillä kaatuvan Kuuban vastustukseen. Se halusi sopimustekstin avulla puuttua vuosikymmeniä kestäneeseen Yhdysvaltain Kuuban kauppasaartoon.[7]

Tämä kaupan helpottamista koskeva sopimus tuottaa arviolta 700 miljardia euroa ja 21 miljoonaa uutta työpaikkaa. Kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparanta ei esittänyt lukuja mutta arvioi, että vaikutus voi olla hyvin suuri, koska ”kaupan esteet ovat paljon suurempia kuin tullit.” Hänen mukaansa sopimus on merkittävä ja eri toimialat ja kehitysmaiden vientihyödykkeet hyötyvät siitä yhtä lailla. Se auttaa kehitysmaita pääsemään rikkaiden maiden markkinoille. Haaparanta toivoo, että sopimus poistaa EU:n turhat kansalliset ja hallinnolliset säännöt. Sopimus oli WTO:n ensimmäinen lähes 20 vuoteen. Haaparannan mukaan valtiot suostuivat sopimukseen parantaakseen talouskasvua. [8]

Tavoitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WTO:lla on kolme päätavoitetta. Ensimmäinen ja tärkein tavoite on maailmankaupan vapauttaminen.[9] Sen perusperiaate on, että jos maa myöntää jollekin toiselle maalle tullietuuksia, sen on myönnettävä samat etuudet kaikille allekirjoittajamaille. Tätä kutsutaan suosituimmuuskohteluksi.

Toinen tavoite on WTO:n toimiminen kauppaneuvottelujen foorumina.[9] Neuvottelujen perinteinen aihe on se, missä määrin osanottajamaiden olisi annettava kantaa tuontitulleja. GATTin aikana neuvottelut laajennettiin koskemaan tariffien lisäksi muitakin kauppaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuontirajoituksia, vientitukia, syrjiviä käytäntöjä ja polkumyyntiä. Polkumyynnillä tarkoitetaan sitä, että joku yrittää myydä tavaroita tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla saadakseen kilpailuetua. Tämä on WTO:n säännöissä yleensä kielletty. WTO käsittelee myös palveluja sekä teollis- ja tekijänoikeuksia (GATS- ja TRIPS-sopimukset).

Kolmantena tavoitteena ja tehtävänä voidaan pitää riitojenratkaisua. WTO pyrkii ratkaisemaan kauppasuhteissa syntyneitä eturistiriitoja. Lisäksi WTO:n sopimukset ovat usein tulkinnanvaraisia, joten järjestö pyrkii ratkaisemaan syntyneet riidat sovinnollisesti yhteisesti sovitun oikeudellisen pohjan avulla.[9]

WTO:n sopimukseen sisältyy 29 periaatetta, joihin allekirjoittajamaat ovat sitoutuneet.

Päätöksenteko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
WTO:n pääjohtajana on toiminut vuodesta 2021 nigerialainen Ngozi Okonjo-Iweala.

WTO:n päätöksenteko on pääasiassa konsensukseen perustuvaa,[10] eli uudet sopimukset edellyttävät jäsenmaiden yksimielisyyttä. Tärkeimmistä asioista päättävät jäsenmaat yhdessä. Itse päätöksenteossa ovat mukana joko ministerit tai heidän lähettiläänsä tai delegaationsa.[10]

Yksimielisyyteen perustuva päätöksenteko periytyy GATTin ajoilta, mutta WTO-sopimus antaa mahdollisuuden myös äänestämiseen, mikäli konsensus ei ole mahdollinen. Äänestyksessä jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni.[10]

Pääsihteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääsihteeri Virkakausi Maa
Peter Sutherland 1993–1995  Irlanti
Renato Ruggiero 1995–1999  Italia
Mike Moore 1999–2002  Uusi-Seelanti
Supachai Panitchpakdi 2002–2005  Thaimaa
Pascal Lamy 2005–2013  Ranska
Roberto Azevêdo 2013–2021  Brasilia
Ngozi Okonjo-Iweala 2021–  Nigeria

Jäsenvaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WTO ja Euroopan unioni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin jäsenvaltiot harjoittavat yhteistä ulkomaan kauppapolitiikkaa. Sen vuoksi ne esiintyvät yhtenä ryhmänä WTO:ssa. Euroopan komissio edustaa Euroopan kauppaetuja WTO:n kokouksissa. Euroopan unioni on WTO:n itsenäinen jäsen, kuten sen 27 jäsenvaltiotakin.

Jäsenvaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäsenvaltio Liittymispäivämäärä
 Alankomaat 1. tammikuuta 1995
 Albania 8. syyskuuta 2000
 Angola 23. marraskuuta 1996
 Antigua ja Barbuda 1. tammikuuta 1995
 Argentiina 1. tammikuuta 1995
 Armenia 5. helmikuuta 2003
 Australia 1. tammikuuta 1995
 Bahrain 1. tammikuuta 1995
 Bangladesh 1. tammikuuta 1995
 Barbados 1. tammikuuta 1995
 Belgia 1. tammikuuta 1995
 Belize 1. tammikuuta 1995
 Benin 22. helmikuuta 1996
 Bolivia 12. syyskuuta 1995
 Botswana 31. toukokuuta 1995
 Brasilia 1. tammikuuta 1995
 Brunei 1. tammikuuta 1995
 Bulgaria 1. joulukuuta 1996
 Burkina Faso 3. kesäkuuta 1995
 Burundi 23. heinäkuuta 1995
 Chile 1. tammikuuta 1995
 Costa Rica 1. tammikuuta 1995
 Djibouti 31. toukokuuta 1995
 Dominica 1. tammikuuta 1995
 Dominikaaninen tasavalta 9. maaliskuuta 1995
 Ecuador 21. tammikuuta 1996
 Egypti 30. kesäkuuta 1995
 El Salvador 7. toukokuuta 1995
 Espanja 1. tammikuuta 1995
 Etelä-Afrikka 1. tammikuuta 1995
 Etelä-Korea 1. tammikuuta 1995
 Euroopan unioni 1. tammikuuta 1995
 Fidži 14. tammikuuta 1996
 Filippiinit 1. tammikuuta 1995
 Gabon 1. tammikuuta 1995
 Gambia 23. lokakuuta 1996
 Georgia 14. kesäkuuta 2000
 Ghana 1. tammikuuta 1995
 Grenada 22. helmikuuta 1996
 Guatemala 21. heinäkuuta 1995
 Guinea 25. lokakuuta 1995
 Guinea-Bissau 31. toukokuuta 1995
 Guyana 1. tammikuuta 1995
 Haiti 30. tammikuuta 1996
 Honduras 1. tammikuuta 1995
 Hongkong 1. tammikuuta 1995
 Indonesia 1. tammikuuta 1995
 Intia 1. tammikuuta 1995
 Irlanti 1. tammikuuta 1995
 Islanti 1. tammikuuta 1995
 Israel 21. toukokuuta 1995
 Italia 1. tammikuuta 1995
 Itävalta 1. tammikuuta 1995
 Jamaika 9. maaliskuuta 1995
 Japani 1. tammikuuta 1995
 Jordania 11. huhtikuuta 2000
 Kambodža 13. lokakuuta 2004
 Kamerun 13. joulukuuta 1995
 Kanada 1. tammikuuta 1995
 Kap Verde 23. heinäkuuta 2008
 Kenia 1. tammikuuta 1995
 Keski-Afrikan tasavalta 31. toukokuuta 1995
 Kiina 11. joulukuuta 2001
 Kiinan tasavalta 1. tammikuuta 2002
 Kirgisia 20. joulukuuta 1998
 Kolumbia 30. huhtikuuta 1995
 Kongon demokraattinen tasavalta 1. tammikuuta 1997
 Kongon tasavalta 27. maaliskuuta 1997
 Kreikka 1. tammikuuta 1995
 Kroatia 30. marraskuuta 2000
 Kuuba 20. huhtikuuta 1995
 Kuwait 1. tammikuuta 1995
 Kypros 30. heinäkuuta 1995
 Latvia 10. helmikuuta 1999
 Lesotho 31. toukokuuta 1995
 Liechtenstein 1. syyskuuta 1995
 Liettua 31. toukokuuta 2001
 Luxemburg 1. tammikuuta 1995
 Macao 1. tammikuuta 1995
 Madagaskar 17. marraskuuta 1995
 Pohjois-Makedonia 4. huhtikuuta 2003
 Malawi 31. toukokuuta 1995
 Malediivit 31. toukokuuta 1995
 Malesia 1. tammikuuta 1995
 Mali 31. toukokuuta 1995
 Malta 1. tammikuuta 1995
 Marokko 1. tammikuuta 1995
 Mauritania 31. toukokuuta 1995
 Mauritius 1. tammikuuta 1995
 Meksiko 1. tammikuuta 1995
 Moldova 26. heinäkuuta 2001
 Mongolia 29. tammikuuta 1997
 Montenegro 17. joulukuuta 2001
 Mosambik 26. elokuuta 1995
 Myanmar 1. tammikuuta 1995
 Namibia 1. tammikuuta 1995
   Nepal 23. huhtikuuta 2004
 Nicaragua 3. syyskuuta 1995
 Niger 13. joulukuuta 1996
 Nigeria 1. tammikuuta 1995
 Norja 1. tammikuuta 1995
 Norsunluurannikko 1. tammikuuta 1995
 Oman 9. marraskuuta 2000
 Pakistan 1. tammikuuta 1995
 Panama 6. syyskuuta 1997
 Paraguay 1. tammikuuta 1995
 Papua-Uusi-Guinea 9. kesäkuuta 1996
 Peru 1. tammikuuta 1995
 Portugali 1. tammikuuta 1995
 Puola 1. heinäkuuta 1995
 Qatar 13. tammikuuta 1996
 Ranska 1. tammikuuta 1995
 Romania 1. tammikuuta 1995
 Ruanda 22. toukokuuta 1996
 Ruotsi 1. tammikuuta 1995
 Saint Kitts ja Nevis 21. helmikuuta 1996
 Saint Lucia 1. tammikuuta 1995
 Saint Vincent ja Grenadiinit 1. tammikuuta 1995
 Saksa 1. tammikuuta 1995
 Salomoninsaaret 26. heinäkuuta 1996
 Sambia 1. tammikuuta 1995
 Samoa 17. joulukuuta 2011
 Saudi-Arabia 11. joulukuuta 2005
 Senegal 1. tammikuuta 1995
 Sierra Leone 23. heinäkuuta 1995
 Singapore 1. tammikuuta 1995
 Slovakia 1. tammikuuta 1995
 Slovenia 30. heinäkuuta 1995
 Sri Lanka 1. tammikuuta 1995
 Suomi 1. tammikuuta 1995
 Suriname 1. tammikuuta 1995
 Sveitsi 1. heinäkuuta 1995
 Swazimaa 1. tammikuuta 1995
 Tansania 1. tammikuuta 1995
 Tanska 1. tammikuuta 1995
 Thaimaa 1. tammikuuta 1995
 Togo 31. toukokuuta 1995
 Tonga 27. heinäkuuta 2007
 Trinidad ja Tobago 1. maaliskuuta 1995
 Tšad 19. lokakuuta 1996
 Tšekki 1. tammikuuta 1995
 Tunisia 29. maaliskuuta 1995
 Turkki 26. maaliskuuta 1995
 Uganda 1. tammikuuta 1995
 Ukraina 16. toukokuuta 2008
 Unkari 1. tammikuuta 1995
 Uruguay 1. tammikuuta 1995
 Uusi-Seelanti 1. tammikuuta 1995
 Vanuatu 26. lokakuuta 2011
 Venezuela 1. tammikuuta 1995
 Venäjä 22. elokuuta 2012
 Vietnam 11. tammikuuta 2007
 Viro 13. marraskuuta 1999
 Yhdistyneet arabiemiraatit 10. huhtikuuta 1996
 Yhdistynyt kuningaskunta 1. tammikuuta 1995
 Yhdysvallat 1. tammikuuta 1995
 Zimbabwe 5. maaliskuuta 1995

Arvostelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WTO:n toimintaa kaupan vapauttamisessa on arvosteltu, koska sen on katsottu hyödyttävän ennen kaikkea kansainvälisiä suuryhtiöitä ja rikkaita kansantalouksia. Periaatteessa jokainen maa tietysti toimii vapaaehtoisesti WTO:ssa, mutta WTO-kriitikot usein väittävät, että poisjääminen aiheuttaisi vain ”kauppasaarron” muiden maiden taholta. WTO:n päätöksenteossa on myös katsottu suurten ja rikkaiden talouksien (ennen kaikkea Yhdysvallat, Euroopan unioni, Japani) olevan käytännössä hallitsevia ja pystyvän sanelemaan säännöksiä ihmiskunnan enemmistöä edustaville köyhille maille.

WTO-sopimuksia on myös arvosteltu siitä, että huolimatta sopimusten laajoista vaikutuksista, niistä on käyty vain vähän demokraattista keskustelua jäsenmaissa ja tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat olleet olemattomat.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Members and Observers WTO. Arkistoitu 5.1.2012. Viitattu 18.12.2011.
  2. ↑ a b What is the WTO? WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Members and Observers 23.7.2008. WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  4. ↑ Fergusson, Ian F.: The World Trade Organization: Background and Issues (PDF) nationalaglawcenter.org. 9.5.2007. Arkistoitu 19.8.2008. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Naiset ja talouden globalisaatio Suomen UNIFEM. Viitattu 13.10.2009. (suomeksi)
  6. ↑ a b Maailman kauppajärjestön historia Havannasta Marrakeshiin 2006. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.9.2009.[vanhentunut linkki]
  7. ↑ WTO sai aikaan sovun - ensimmäistä kertaa sitten järjestön perustamisen 7.12.2013. Yle.fi. Viitattu 8.12.2013.
  8. ↑ "Kauppaa vapaaksi", Suomen Kuvalehti 50/2013, 13.12.2013, sivu 9.
  9. ↑ a b c Kolme päätavoitetta 2006. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.9.2009.[vanhentunut linkki]
  10. ↑ a b c Whose WTO is it anyway? WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • George, Susan: Maailman kauppajärjestö kuriin. ((Remettre l’OMC à sa place, 2001.) Suomentanut Jorma Penttinen. Julkaistu yhdessä Suomen Attacin kanssa) Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-121-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maailman kauppajärjestö.
Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maailman_kauppajärjestö&oldid=21801792”