Urheiluvuosi 2018
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 2008 • 2009 • 2010 • 2011 • 2012 • 2013 • 2014 • 2015 • 2016 • 2017 – 2018 – 2019 • 2020 • 2021 • 2022 • 2023 • 2024 • 2025 • 2026 • 2027 • 2028 |
| Vuodet |
| 2015 • 2016 • 2017 – 2018 – 2019 • 2020 • 2021 |
Urheiluvuosi 2018 käsittelee vuoden 2018 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Talviolympialaiset 9.–25.2. Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa. Mukana oli 2 793 urheilijaa 92 joukkueesta ja mitaleja jaettiin 102 lajissa.[1] Mitalitilaston kärjessä olivat 14 kultamitalia voittaneet Norja ja Saksa sekä 11 kultamitalin Kanada.[2] Kolmen kultamitalin urheilijoita olivat norjalainen maastohiihtäjä Johannes Høsflot Klæbo ja ranskalainen ampumahiihtäjä Martin Fourcade.[1] Venäjä oli maana suljettu pois kisoista systemaattisten dopingrikkomusten vuoksi mutta mukana oli tiukkojen dopingvalvontaehtojen täyttämien urheilijoiden muodostama venäläisten olympiaurheilijoiden joukkue.[3] Pohjois-Korean joukkue marssi avajaisissa yhdessä Etelä-Korean joukkueen kanssa ja Koreat muodostivat yhteisen naisten jääkiekkojoukkueen.[4]
- Talviparalympialaiset 9.–18.3. Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa. Kisoihin osallistui 569 urheilijaa 49 maasta ja mitaleja jaettiin 80 kilpailussa. Mitalitilaston ykkönen oli 13 kultaa voittanut Yhdysvallat. Slovakialainen näkövammainen alppihiihtäjä Henrieta Farkašová voitti neljä kultamitalia ja sai yhden hopean.[2]
- Kansainyhteisön kisat 4.–15.4. Gold Coastissa, Australiassa. Isäntämaa oli mitalitilastossa paras 80 kultamitalilla ja yhteensä 198 mitalilla.[5]
- Euroopan-mestaruuskilpailut (uinti, pyöräily, golf, voimistelu, soutu, triathlon, yleisurheilu) 2.–12.8. Glasgow'ssa, Skotlannissa sekä Berliinissä, Saksassa.
- Aasian kisat 18.8.–2.9. Jakartassa ja Palembangissa, Indonesiassa.
- Nuorten olympialaiset 6.–18.10. Buenos Airesissa, Argentiinassa.[6]
Aerobic
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- FIG-liiton maailmanmestaruuskilpailut 1.–3.6. Guimarãesissa, Portugalissa. Henkilökohtaisten lajien mestareita olivat japanilaiset Mizuki Saito ja Riri Kitazume.[7]
- FISAF-liiton maailmanmestaruuskilpailut 16.–20.10. Leidenissa, Alankomaissa. Miesten mestari oli ranskalainen Judicaël Lesmann ja naisten tšekkiläinen Adéla Citová. Tšekki, Australia ja Venäjä voittivat kukin kaksi mestaruutta.[7]
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyeongchangin olympialaisissa kilpailtiin viidessä miesten ja viidessä naisten lajissa sekä yhdessä yhteisessä joukkuekilpailussa. Menestynein maa oli Itävalta, jonka kolmesta kultamitalista Marcel Hirscher voitti kaksi[8]. Sveitsiläinen Wendy Holdener voitti yhden mitalin kutakin väriä[9]. Tšekkiläinen Ester Ledecká voitti kultaa yllättäen supersuurpujottelussa sekä myöhemmin päälajissaan, lumilautailun parisuurpujottelussa[10].
- Maailmancupkaudella 2017–2018 miesten kokonaiskilpailun voitti Itävallan Marcel Hirscher 335 pisteen erolla Norjan Henrik Kristofferseniin ja naisten kokonaiskilpailun Yhdysvaltain Mikaela Shiffrin 605 pisteen erolla Sveitsin Wendy Holdeneriin.[11] Hirscherille voitto oli ennätyksellisesti seitsemäs perättäinen ja Shiffrinillekin toinen perättäinen.[12]
Amerikkalainen jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Super Bowl, 4.2. Minneapolisissa. Philadelphia Eagles voitti historiansa ensimmäisen Super Bowlin, kun se voitti New England Patriotsin 41–33. Eaglesin pelinrakentaja Nick Foles valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi.[13]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 29.7.–4.8. Vantaalla, Suomessa. Loppuottelussa Ranska voitti Itävallan 28–14 ja pronssiottelussa Suomi voitti Ruotsin 35–21.[14][15]
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut, 31.8.–15.9. Changwonissa, Etelä-Koreassa.[16]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyeongchangin olympialaisissa kilpailtiin viidessä miesten ja viidessä naisten lajissa sekä sekaviestissä. Saksa ja Ranska voittivat kolme kultamitalia. Ranskan Martin Fourcade voitti kolme kultaa[17], ja kolmeen henkilökohtaiseen mitaliin ylsivät Saksan Laura Dahlmeier sekä Slovakian Anastasija Kuzmina.
- Maailmancupin kokonaiskilpailun voitti miesten sarjassa seitsemännen kerran peräkkäin ranskalainen Martin Fourcade ja naisten sarjassa kolmannen kerran urallaan suomalainen Kaisa Mäkäräinen.[18]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruuskausi alkoi tammikuussa Monte Carlon rallilla ja päättyi 15.–18.11. ajettuun Australian ralliin. Osakilpailuja oli kolmetoista. Ranskalainen Ford-kuljettaja Sébastien Ogier voitti kartanlukijansa Julien Ingrassian kanssa uransa kuudennen maailmanmestaruuden 18 pisteen erolla viimeisessä osakilpailussa keskeyttäneeseen belgialaiseen Hyundai-kuljettajaan Thierry Neuvilleen. Kolmanneksi ajoi Toyotalla virolainen Ott Tänak. Ogier ja Tänak voittivat neljä osakilpailua, Neuville kolme sekä paluun MM-ralleihin tehnyt ranskalainen Sébastien Loeb ja suomalainen Jari-Matti Latvala yhden. Tallimestaruuden voitti Toyota.[19][20]
- Formula 1 -sarja päättyi 25.11. ajettuun Abu Dhabin Grand Prix'hin. Mercedeksellä ajanut Lewis Hamilton voitti uransa viidennen maailmanmestaruuden 88 pisteen erolla Ferrari-kuljettaja Sebastian Vetteliin. Kimi Räikkönen ajoi Ferrarilla kolmanneksi. Tallien mestaruuden voitti viidennen peräkkäisen kerran Mercedes.[21]
Cheerleading
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cheerleadingin maailmanmestaruuskilpailut 25.–27.4. Orlandossa, Yhdysvalloissa.[22]
- Cheerleadingin Euroopan-mestaruuskilpailut 30.6.–1.7. Helsingissä, Suomessa.[23]
Curling
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 17.–25.3. North Bayssa, Kanadassa. Kultaa voitti Kanada, hopeaa sai Ruotsi ja pronssille sijoittui Venäjä.[24]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 31.3.–8.4. Las Vegasissa, Yhdysvalloissa. Kultaa voitti Ruotsi, hopeaa sai Kanada ja pronssille sijoittui Skotlanti.[25]
- Sekaparien maailmanmestaruuskilpailut 21.–28.4. Östersundissa, Ruotsissa.[26]
- Sekajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailut 13.–20.10. Kelownassa, Kanadassa.[26]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–24.11. Tallinnassa, Virossa.[27]
Golf
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Masters-turnaus 5.–8.4. Augustassa. Yhdysvaltalainen Patrick Reed saavutti ensimmäisen Major-voittonsa. Reedin maanmies Rickie Fowler hävisi hänelle yhdellä lyönnillä.[28]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 14.–17.6. Shinnecock Hillsissä. Yhdysvaltalainen Brooks Koepka voitti kilpailun toisena perättäisenä vuonna. Hänen tuloksensa oli yksi yli parin ja hän voitti englantilaisen Tommy Fleetwoodin yhdellä sekä maailmanlistan ykkösen, maanmiehensä Dustin Johnsonin kahdella lyönnillä.[29]
- Britannian avoin turnaus 19.–22.7. Angusissa. Francesco Molinarista tuli kaikkien aikojen ensimmäinen italialainen major-voittaja, kun hän voitti kilpailun kahden lyönnin erolla neljään seuraavaan kilpailijaan.[30]
- PGA Championship 9.–12.8. St. Louisissa. Brooks Koepka otti kauden toisen major-voittonsa kahden lyönnin erolla maanmieheensä Tiger Woodsiin.[31]
- Ryder Cup 28.–30.9. Guyancourtissa, Ranskassa. Eurooppa voitti Yhdysvallat pistein 17,5–10,5.[32]
Hiihtosuunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–8.2. Velingradissa, Bulgariassa. Kisojen yhdeksässä lajissa sekä Ruotsi että Venäjä voittivat neljä kultaa ja naisten viestin tulokset mitätöitiin joukkueiden kesken vaihtuneiden väärien karttojen vuoksi. Ruotsin Tove Alexandersson voitti kolme kultamitalia.[33][34]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 14.6.–15.7. Venäjällä. Ranska voitti historiansa toisen maailmanmestaruuden ja hopealle sijoittui Kroatia, joka hävisi loppuottelun 4–2.[35] Pronssiottelussa Belgia voitti Englannin 2–0.[36] Kisoissa pelasi 32 joukkuetta.[37] Paras maalintekijä oli kuusi maalia tehnyt Englannin Harry Kane.[38] Ensimmäistä kertaa MM-kisoissa oli käytössä erotuomareita avustava videojärjestelmä VAR.[39]
- Eurooppa-liigan loppuottelu 16.5. Lyonissa, Ranskassa. Espanjalainen Atlético Madrid voitti ranskalaisen Olympique de Marseillen 3–0.[40]
- Naisten Mestarien liigan loppuottelu 24.5. Kiovassa, Ukrainassa. Ranskalainen Lyon voitti saksalaisen Wolfsburgin jatkoajalla 4–1. Mestaruus oli Lyonille ennätyksellisesti viides.[41]
- Miesten Mestarien liigan loppuottelu 26.5. Kiovassa, Ukrainassa. Espanjalainen Real Madrid voitti englantilaisen Liverpoolin 3–1. Mestaruus oli Realille kolmas perättäinen ja kaikkiaan ennätyksellisesti kolmastoista.[42]
- Alle 19-vuotiaiden poikien Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–29.7. Seinäjoella ja Vaasassa, Suomessa. Portugali voitti loppuottelussa Italian jatkoajalla 4–3.[43]
- Alle 17-vuotiaiden naisten maailmanmestaruuskilpailut 13.11.–1.12. Uruguayssa. Loppuottelussa Espanja voitti Meksikon 2–1. Pronssia sai Uusi-Seelanti.[44][45]
Jousiammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jousiammunnan Euroopan-mestaruuskilpailut 27.8.–1.9. Legnicassa, Puolassa.[46]
Judo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 20.–27.9. Bakussa, Azerbaidžanissa. Ohjelmassa oli seitsemän painoluokkaa sekä miehille että naisille ja lisäksi yhteinen joukkuekilpailu. Japani voitti henkilökohtaisissa luokissa seitsemän kultaa eli puolet jaossa olleista sekä joukkuekilpailun kultaa.[47][48] Mestareihin kuuluivat japanilaiset sisarukset Hifumi Abe ja Uta Abe.[49]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyeongchangin olympialaisissa miesten turnaukseen osallistui kaksitoista joukkuetta ja naisten turnaukseen kahdeksan.[50] Ensi kertaa sitten vuoden 1994 NHL-pelaajat eivät olleet mukana.[51] Miesten loppuottelussa Venäläisten olympiaurheilijoiden joukkue voitti jääkiekkohistoriansa parhaimpaan olympiasaavutukseen yltäneen Saksan jatkoajalla 4–3.[52] Pronssiottelussa Kanada voitti Tšekin 6–4.[53] Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin venäläinen Ilja Kovaltšuk.[54] Naisten loppuottelussa Yhdysvallat voitti Kanadan voittolaukauskilpailun jälkeen 3–2.[55] Pronssiottelussa Suomi voitti Venäläisten olympiaurheilijoiden joukkueen 3–2.[56] Etelä-Korean joukkueessa pelasi myös pohjoiskorealaisia pelaajia.[57] Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Kanadan Mélodie Daoust.[58]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 4.–20.5. Tanskassa. Ruotsi voitti loppuottelussa Sveitsin 3–2 voittolaukauskilpailun jälkeen. Pronssiottelussa Yhdysvallat voitti Kanadan 4–1. Pistepörssin ykkönen oli Yhdysvaltain Patrick Kane (8+12=20) ja paras maalintekijä yhdeksän maalia tehnyt Suomen Sebastian Aho.[59]
- NHL:n mestaruuden voitti Washington Capitals, joka oli Stanley Cupin loppuotteluissa Vegas Golden Knightsia parempi otteluvoitoin 4–1. Mestaruus oli Washingtonin seurahistorian ensimmäinen. Las Vegasin joukkue pelasi NHL:ssä ensimmäistä kauttaan. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Washingtonin kapteeni Aleksandr Ovetškin.[60]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 9.–13.1. Chengdenissä, Kiinassa. Loppuottelussa Ruotsi voitti Venäjän 1–0 ja pronssiottelussa Norja voitti Suomen 5–2.[61]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 29.1.–4.2. Habarovskissa, Venäjällä. Loppuottelussa Venäjä voitti Ruotsin 5–4 ja pronssiottelussa Suomi Kazakstanin 8–4.[62]
Karate
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaukalopikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyeongchangin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat neljässä lajissa. Isäntämaa Etelä-Korea voitti kolme kultamitalia. Choi Min-jeong voitti yhden henkilökohtaisen kultamitalin ja yhden viestikullan[64]. Miesten 500 metrillä Kiinan Wu Dajing luisteli maailmanennätyksen 39,584[65] ja naisten 3 000 metrin viestissä pronssille sijoittunut Alankomaat luisteli B-finaalissa maailmanennätyksen 4.03,471[66].
Keilailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 24.11.–6.12. Hongkongissa, Kiinassa.[67] Yhdysvallat ja Malesia voittivat kaksi kultamitalia, Italia ja Kanada yhden.[68]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 6.–17.6. Brysselissä, Belgiassa.[68]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 22.–30.9. Espanjassa. Yhdysvallat voitti kultaa, Australia sai hopeaa ja Espanja sijoittui pronssille.[69]
- NBA:n loppuotteluissa pelasivat neljäntenä peräkkäisenä vuonna vastakkain Golden State Warriors ja Cleveland Cavaliers, ja Warriors vei mestaruuden otteluvoitoin 4–0. Loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Warriorsin Kevin Durant.[70] Cavaliersin LeBron James valittiin ennätyksellisesti 12. kerran NBA-kauden ykköstähdistöön.[71]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 12.–28.1. Kroatiassa. Espanja voitti loppuottelussa Ruotsin 29–23 ja saavutti ensimmäisen Euroopan-mestaruutensa. Pronssiottelussa Ranska voitti Tanskan 32–29.[72]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 29.11.–16.12. Ranskassa. Ranska voitti loppuottelussa Venäjän 24–21. Pronssiottelussa Alankomaat voitti Romanian 24–20.[73]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 9.–30.9. Italiassa ja Bulgariassa.[74]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 29.9.–20.10. Japanissa.[75]
- Rantalentopallon Euroopan-mestaruuskilpailut 15.–22.7. Alankomaissa.[76]
Melonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ratamelonnan Euroopan-mestaruuskilpailut 8.–10.6. Belgradissa, Serbiassa.[77]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 4.–13.6. Sofiassa, Bulgariassa.[78]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 20.–28.10. Budapestissa, Unkarissa. Miehillä oli kymmenen painoluokkaa kreikkalais-roomalaisessa painissa ja kymmenen vapaapainissa. Naiset kilpailivat kymmenessä vapaapainiluokassa. Venäjä voitti kymmenen kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 32 maata.[79]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 30.4.–6.5. Kaspijskissa.[80]
Painonnosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 1.–10.11. Ašgabatissa, Turkmenistanissa.[81] Menestynein maa oli Kiina, joka voitti eri nostomuotojen mitalit mukaan lukien 20 kultaa ja yhteensä 53 mitalia.[82]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 26.3.–1.4. Bukarestissa, Romaniassa.[83]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyeongchangin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat seitsemässä lajissa. Yhteislähtö oli uutena lajina mukana ohjelmassa. Alankomaat voitti kultamitaleista seitsemän. Alankomaiden Kjeld Nuis voitti 1 000 ja 1 500 metrin kilpailut, ja japanilainen Nana Takagi voitti kultaa yhteislähdössä ja joukkuetakaa-ajossa.
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut, 3.–4.3. Changchunissa, Kiinassa. Miesten mestaruuden voitti Norjan Håvard Holmefjord Lorentzen ja naisten mestaruuden Alankomaiden Jorien ter Mors.[84]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 10.–11.3. Amsterdamissa, Alankomaissa. Kilpailut käytiin ulkoilmassa Amsterdamin olympiastadionilla. Miesten mestaruuden voitti Alankomaiden Patrick Roest ja naisten mestaruuden Japanin Miho Takagi.[85]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 5.–7.1. Kolomnassa, Venäjällä. Tapahtuma käytiin nyt ensimmäisen kerran matkakohtaisina kilpailuina.[86] Sekä miehet että naiset kilpailivat seitsemässä lajissa. Alankomaat voitti kuusi mestaruutta ja Venäjä viisi.[87]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyeongchangin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat kuudessa eri maastohiihtolajissa. Mäkihypyssä oli kolme miesten lajia ja yksi naisten kilpailu, ja yhdistetyssä miehet kilpailivat kolmessa lajissa. Norja voitti seitsemän kultaa maastohiihdossa ja kaksi mäkihypyssä. Saksa voitti kaikki yhdistetyn kultamitalit. Norjalaisista Johannes Høsflot Klæbo voitti kolme kultamitalia ja Marit Bjørgen kaikkiaan viisi mitalia.
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailut 18.–21.1. Oberstdorfissa, Saksassa. Henkilökohtaisen kilpailun mitalistit olivat Norjan Daniel-André Tande, Puolan Kamil Stoch ja Saksan Richard Freitag. Kovan tuulen takia hypättiin vain kolme kierrosta suunnitellun neljän sijasta.[88] Joukkuekilpailun mitalimaat olivat Norja, Slovenia ja Puola.[89]
- Tour de Ski 30.12.2017–7.1.2018 Sveitsissä, Saksassa ja Italiassa. Miesten kilpailun voitti neljännen kerran Sveitsin Dario Cologna ja naisten kilpailun toisen perättäisen kerran Norjan Heidi Weng.[90][91]
- Keski-Euroopan mäkiviikko 29.12.2017–6.1.2018 Saksassa ja Itävallassa. Kokonaiskilpailun voitti Puolan Kamil Stoch 69,6 pisteen erolla Saksan Andreas Wellingeriin. Stoch voitti kaikki neljä osakilpailua, mihin oli aiemmin yhden mäkiviikon aikana pystynyt vain Saksan Sven Hannawald kaudella 2001–2002.[92]
Purjehdus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olympialuokkien maailmanmestaruuskilpailut 30.7.–12.8. Aarhusissa, Tanskassa.[93]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian ympäriajo 4.–27.5. Kilpailun voitti britti Chris Froome 46 sekunnin erolla alankomaalaiseen Tom Dumouliniin.[94][95]
- Ranskan ympäriajo 7.–29.7. Kilpailun voitti britti Geraint Thomas 1.51 minuutin erolla Tom Dumouliniin. Kolmanneksi sijoittui Thomasin tallikaveri Chris Froome.[96]
- Espanjan ympäriajo 25.8.–16.9. Kilpailun voitti britti Simon Yates 1.46 minuutin erolla isäntämaan Enric Masiin.[97]
- Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 22.–30.9. Innsbruckissa, Itävallassa.[98]
- Ratapyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 28.2.–4.3. Apeldoornissa, Alankomaissa.[99]
Pöytätennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut 18.–23.9. Alicantessa, Espanjassa. Saksalaiset voittivat kolme mestaruutta viidestä.[100]
Ratsastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 11.–23.9. Tryonissa, Yhdysvalloissa.[101]
Raviurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Prix d’Amérique 28.1. Pariisissa. Voiton vei ruotsalainen, Björn Goopin ohjastama Readly Express, jonka valmentajana toimi suomalainen Timo Nurmos.[102]
- Elitloppet 25.–27.5. Tukholmassa. Voiton vei italialainen, Wilhelm Paalin ohjastama Ringostarr Treb.[103]
- Kymi Grand Prix 16.6. Kouvolassa.
- Suur-Hollola-ajo 30.6.–1.7. Lahdessa.
- St. Michel 15.7. Mikkelissä.
- Kuninkuusravit 28.–29.7. Rovaniemellä. Kuninkuustittelin voitti Risto Tupamäen ohjastama Costello ja kuningatarkilvan paras oli Markku Hietasen ohjastama Akaasia.[104]
Rugby
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rugby unionin Six Nations Championship 3.2.–17.3.
Salibandy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Salibandyn miesten maailmanmestaruuskilpailut 1.–9.12. Tšekissä. Loppuottelussa Suomi voitti Ruotsin 6–3. Pronssille sijoittui Sveitsi.[105]
Soutu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 9.–16.9. Plovdivissa, Bulgariassa.[106]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 4.–11.8. Riiassa ja Siguldassa, Latviassa. Kaksinkertaisia mestareita olivat Norjan Eskil Kinneberg ja Ruotsin Tove Alexandersson, jotka molemmat voittivat toisen mestaruuksistaan viestissä.[107]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 6.–13.5. Ticinossa, Sveitsissä.[108]
- Tiomila 28.–29.4. Nynäshamnissa, Ruotsissa. Miesten viestin voitti IFK Göteborg ja naisten viestin Järla Orientering, molemmat Ruotsista.[109]
- Jukolan viesti 16.–17.6. Lahdessa ja Hollolassa, Suomessa. Miesten Jukolan voitti tamperelaisseura Koovee ja naisten Venlojen viestin ruotsalainen Stora Tuna OK.[110][111]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyeongchangin olympialaisissa kilpailtiin viidessä eri lajissa. Kanada voitti kaksi kultamitalia, kun pari Tessa Virtue / Scott Moir voitti jäätanssin ja kanadalaiset voittivat joukkuekilpailun. Japanin Yuzuru Hanyu voitti miesten kilpailun, venäläisiä olympiaurheilijoita edustanut Alina Zagitova naisten kilpailun sekä saksalaispari Aliona Savchenko / Bruno Massot pariluistelun.[112]
- Maailmanmestaruuskilpailut 19.–25.3. Milanossa. Miesten yksiluistelun voitti Yhdysvaltain Nathan Chen, naisten kilpailun Kanadan Kaetlyn Osmond, pariluistelun saksalaiset Aliona Savchenko ja Bruno Massot sekä jäätanssin ranskalaiset Gabriella Papadakis ja Guillaume Cizeron.[113]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 15.–21.1. Moskovassa, Venäjällä. Mestaruuden voittivat Espanjan Javier Fernández kuudennen kerran peräkkäin, Venäjän 15-vuotias Alina Zagitova, pariluistelussa Venäjän Jevgenija Tarasova / Vladimir Morozov sekä jäätanssissa Ranskan Gabriella Papadakis / Guillaume Cizeron.[114]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut 6.–7.4. Tukholmassa. Mestaruuden voitti suomalainen Marigold IceUnity.[115]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australian avoin turnaus 15.–28.1. Miesten kaksinpelissä sveitsiläinen Roger Federer otti 20. Grand Slam -voittonsa kukistamalla loppuottelussa kroatialaisen Marin Čilićin 3–2.[116] Naisten kaksinpelissä 27-vuotias tanskalainen Caroline Wozniacki voitti loppuottelussa Romanian Simona Halepin 2–1 ja saavutti uransa ensimmäisen Grand Slam -voiton.[117]
- Ranskan avoin turnaus 27.5.–10.6. Miesten kaksinpelissä espanjalainen Rafael Nadal voitti 11. Ranskan-mestaruutensa. Hän voitti loppuottelussa itävaltalaisen Dominic Thiemin 3–0.[118] Naisten kaksinpelin loppuottelussa Simona Halep voitti yhdysvaltalaisen Sloane Stephensin 2–1 ja saavutti uransa ensimmäisen Grand Slam -voiton.[119]
- Wimbledonin turnaus 2.–15.7. Miesten kaksinpelissä serbialainen Novak Đoković voitti neljännen Wimbledon-mestaruutensa. Hän voitti loppuottelussa eteläafrikkalaisen Kevin Andersonin 3–0.[120] Naisten kaksinpelin loppuottelussa saksalainen Angelique Kerber voitti yhdysvaltalaisen Serena Williamsin 2–0.[121]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 27.8.–9.9. Miesten kaksinpelin voitti kolmannen kerran urallaan serbialainen Novak Đoković, joka oli loppuottelussa Argentiinan Juan Martín del Potroa parempi lukemin 3–0. Tämä oli Đokovićille kaikkiaan 14. Grand Slam -turnausvoitto.[122] Naisten kaksinpelin voiton vei historian ensimmäisenä japanilaisena Naomi Ōsaka.
- ATP-finaalit 12.–18.11. Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Kaksinpelin loppuottelussa saksalainen Alexander Zverev voitti maailmanlistan ykkösen, serbialaisen Novak Đokovićin. Nelinpelin loppuottelun voitti yhdysvaltalaispari Mike Bryan / Jack Sock.[123]
- Davis Cupin finaali 23.–25.11. Lillessä, Ranskassa. Kroatia voitti Ranskan 3–1. Mestaruus oli Kroatialle sen historian toinen.[124]
Triathlon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Havaijin Ironman-kilpailu 13.10. Miesten kilpailun voitti toisen peräkkäisen kerran saksalainen Patrick Lange ja naisten kilpailun neljännen peräkkäisen kerran sveitsiläinen Daniela Ryf.[125]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailut 11.–16.12. Hangzhoussa, Kiinassa.[126]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–12.8. Glasgow'ssa ja Edinburghissa, Skotlannissa.[127]
Vesipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut 14.–28.7. Barcelonassa. Loppuottelussa Serbia ja Espanja ratkoivat ensi kertaa mestaruuden rangaistusheittokilpailulla varsinaisen peliajan päätyttyä tasan 7–7. Serbia voitti rangaistusheitot 5–3 ja vei mestaruuden. Pronssiottelussa Kroatia voitti Italian 10–8. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Serbian Filip Filipović.[128]
Voimistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 25.10.–3.11. Dohassa, Qatarissa.[129]
- Telinevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–12.8. Glasgow'ssa, Skotlannissa.[130]
- Trampoliinivoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 7.–10.11. Pietarissa, Venäjällä.[131]
- Trampoliinivoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 12.–15.4. Bakussa, Azerbaidžanissa.[131]
- Rytmisen voimistelun maailmanmestaruuskilpailut 10.–16.9. Sofiassa, Bulgariassa.[132]
- Rytmisen voimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 1.–3.6. Guadalajarassa, Espanjassa.[132]
- Joukkuevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 7.–10.6. Sofiassa, Bulgariassa. Mestaruuden voitti venäläisjoukkue Madonna.[133]
- Joukkuevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 11.–13.5. Tallinnassa, Virossa. Mestaruuden voitti venäläisjoukkue Madonna.[134]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailut 1.–4.3. Birminghamissa, Isossa-Britanniassa. Kisojen menestynein maa oli Yhdysvallat, joka voitti kuusi kultaa ja yhteensä 18 mitalia.[135] Puolan joukkue teki miesten 4 × 400 metrin viestijuoksussa sisäratojen maailmanennätyksen 3.01,77.[136] Etiopian Genzebe Dibaba voitti kultaa 1 500 ja 3 000 metrin juoksuissa sekä Yhdysvaltain Courtney Okolo 400 metrin juoksussa ja 4 × 400 metrin viestijuoksussa.[137][138]
- Alle 20-vuotiaiden MM-kilpailut 10.–15.7. Tampereella, Suomessa.[139] Mitaleille ylsi 43 maata.[140]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 6.–12.8. Berliinissä, Saksassa. Iso-Britannia ja Puola voittivat seitsemän kultamitalia. Mitaleille ylsi 27 maata, minkä lisäksi neutraaleina urheilijoina kilpailleet venäläiset saavuttivat mitaleja.[141]
- Maastojuoksun Euroopan-mestaruuskilpailut 9.12. Tilburgissa, Alankomaissa. Miesten mestaruuden voitti norjalainen Filip Ingebrigtsen[142] ja naisten turkkilainen Yasemin Can.[143] Sekaviestin voitti Espanja.[144]
- Parayleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 20.–26.8. Berliinissä, Saksassa.[145]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 40. Urheilumuseo, 2019. ISBN 978-952-6644-14-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tikander 2019, s. 30
- ↑ a b Tikander 2019, s. 41
- ↑ Tikander 2019, s. 22
- ↑ Tikander 2019, s. 21
- ↑ Virallinen sivusto Gold Coast 2018 Commonwealth Games Corporation. Arkistoitu 15.8.2017. Viitattu 28.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2019, s. 168, 172
- ↑ a b Tikander 2019, s. 198
- ↑ Berlinger, Joshua: Marcel Hirscher makes Olympic history with second gold 18.2.2018. CNN. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Wendy Holdener IOC. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Pusa, Ari: Ester Ledecka teki ihmeen lumella – voitti kultaa lumilautailussa ja supersuurpujottelussa Helsingin Sanomat. 24.2.2018. Viitattu 13.1.2019.
- ↑ Tikander 2019, s. 198
- ↑ Tikander 2019, s. 79–80
- ↑ Kuisma, Joonas: Altavastaaja kaatoi dynastian – Philadelphia Eagles voitti historiansa ensimmäisen Super Bowlin 5.2.2018. Yle. Viitattu 5.2.2018.
- ↑ Ranska vei amerikkalaisen jalkapallon EM-kultaa upean nousun päätteeksi 4.8.2018. Yle. Viitattu 5.8.2018.
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Suomi vei amerikkalaisen jalkapallon EM-pronssia Ruotsin nenän edestä – mitali 13 vuoden tauon jälkeen ilahdutti: "Kuiva kausi päättyi lopultakin" 4.8.2018. Yle. Viitattu 5.8.2018.
- ↑ 52nd ISSF World Championship changwon2018.com. Viitattu 5.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Fourcade first to win 3 gold medals at Pyeongchang Olympics Daily Hampshire Gazette. 21.2.2018. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Karvonen, Ossi: Mieletön Mäkäräinen! Taisteli viimeisessä kisassa maailmancupin valtiattareksi 25.3.2018. Mtv. Arkistoitu 9.9.2018. Viitattu 9.9.2018.
- ↑ Results 2018 wrc.com. Arkistoitu 19.10.2018. Viitattu 18.11.2018.
- ↑ Lehtisaari, Matti: Latvalan juhlat Australiassa, Toyota tallimestariksi – Ogier jatkoi mestaruusputkeaan 18.11.2018. Yle. Viitattu 18.11.2018.
- ↑ Räikkönen kolmas MM-pisteissä – Abu Dhabin kilpailu suomalaisille pettymys Keskisuomalainen. 25.11.2018. Arkistoitu 14.1.2019. Viitattu 13.1.2019.
- ↑ Tikander 2019, s. 99, 343
- ↑ Tikander 2019, s. 128, 343
- ↑ Ford World Women's Curling Championship 2018 World Curling Federation. Arkistoitu 26.12.2017. Viitattu 29.11.2018. (englanniksi)
- ↑ 361˚ World Men's Curling Championship 2018 World Curling Federation. Arkistoitu 27.12.2017. Viitattu 29.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Tikander 2019, s. 211
- ↑ Tikander 2019, s. 185, 211
- ↑ Crouse, Karen: Patrick Reed Wins the Masters in a Breakthrough Performance New York Times. 8.4.2018. Viitattu 13.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Rautiainen, Reima: Koepka viihtyy US Openissa. Turun Sanomat, 19.6.2018, s. 26.
- ↑ Latham-Coyle, Harry: The Open 2018 - as it happened: Francesco Molinari wins first-ever Major title Independent. 22.7.2018. Viitattu 24.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Brooks Koepkalta mahtava nousu kevään alhosta. Turun Sanomat, 14.8.2018, s. 23.
- ↑ Ryder Cup 2018: Europe storm to victory in Paris Independent. 30.9.2018. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Event information: European Ski Orienteering Championship 2018 and World Cup Round 2 International Orienteering Federation. Viitattu 12.2.2018. (englanniksi)
- ↑ Tuloksia. Turun Sanomat, 9.2.2018, s. 33.
- ↑ Voitto-robotti & Strozyk, Matias: Ranska on jalkapallon maailmanmestari! Les Bleusin hyökkäysvoima tyrmäsi Kroatian huimassa maali-iloittelussa 16.7.2018. Yle. Viitattu 16.7.2018.
- ↑ Voitto-robotti & Visuri, Roope: Belgialle historiallinen MM-pronssi – nollasi Englannin tylysti, mutta maalitykki Kane silti vahvasti kiinni maalikuninkuudessa 14.7.2018. Yle. Viitattu 16.7.2018.
- ↑ FIFAn jalkapallon MM-kisat 2018: Joukkueet Yle. Viitattu 16.7.2018.[vanhentunut linkki]
- ↑ Harry Kane on MM-kisojen maalikuningas Sportti.com. 15.7.2018. Viitattu 16.7.2018.
- ↑ Lehtinen, Lauri: VAR on jalkapallon MM-kisojen ilmiö – mistä oikein on kyse? Aamulehti. 12.6.2018. Arkistoitu 16.7.2018. Viitattu 16.7.2018.
- ↑ Davies, Jack: Marseille 0 Atletico Madrid 3: Griezmann nets double to seal Europa League glory Goal. 16.5.2018. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Garry, Tom: VfL Wolfsburg Ladies – Lyon Féminines 1–4 25.5.2018. BBC. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ McNulty, Phil: Real Madrid – Liverpool 3–1 26.5.2018. BBC. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Portugali voitti dramaattisen poikien EM-finaalin Turun Sanomat. 29.7.2018. Arkistoitu 13.1.2019. Viitattu 13.1.2019.
- ↑ Pina-inspired Spain win maiden U-17 Women's World Cup title 1.12.2018. FIFA. Arkistoitu 1.12.2018. Viitattu 3.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Historic Wisnewski strike leads Kiwis to bronze 1.12.2018. FIFA. Arkistoitu 30.11.2018. Viitattu 3.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Legnica 2018 European Archery Championships World Archery. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ World Championships Seniors Baku 2018 International Judo Federation. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ World Championships Teams Baku 2018 International Judo Federation. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2019, s. 164, 232
- ↑ Jääkiekko olympialaiset 2018 Veikkaus Oy. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Satunnaiskatsojille entistä viihteellisempää olympiasisältöä Savon Sanomat. 31.10.2017. Arkistoitu 27.3.2018. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Visuri, Roope: Saksan sensaatio alle minuutin päässä – venäläiset ottivat himoitun jääkiekon olympiakultansa uskomattomassa jännitysnäytelmässä 25.2.2018. Yle. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Strozyk Matias: Kanada toipui Saksa-shokista - pronssiottelussa mätettiin maaleja liukuhihnalta 24.2.2018. Yle. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Eeli Tolvanen olympialaisten tähdistöketjuun – Kovaltshukista turnauksen arvokkain 25.2.2018. Mtv. Arkistoitu 27.3.2018. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ USA:n kiekkonaiset päättivät Kanadan pitkän valtakauden - naisten olympiafinaali ratkesi voittomaalikisan taiturimaiseen harhautukseen Kaleva. 22.2.2018. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Luotola, Juha: Pohjois-Korean naisilta melkoinen performanssi kiekkokatsomossa – Korean yhdistelmäjoukkueelle silti raju selkäsauna Satakunnan Kansa. 10.2.2018. Arkistoitu 27.3.2018. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ ”Ihan huikeaa” – Hiirikoski ja Räty valittiin tähdistökentälliseen Salon Seudun Sanomat. 22.2.2018. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Jääkiekon MM 2018 Yle. Arkistoitu 23.6.2016. Viitattu 8.6.2018.
- ↑ Tammilehto, Teemu: Washington Capitals juhlii ensimmäistä Stanley Cupiaan – NHL-kauden sensaatio Golden Knights taipui finaaleissa 8.6.2018. Yle. Viitattu 8.6.2018.
- ↑ Tuloksia. Turun Sanomat, 14.1.2018, s. 26.
- ↑ Lehtisaari, Matti: Kazakstan sai kyytiä, Suomelle MM-pronssia 4.2.2018. Yle. Viitattu 4.2.2018.
- ↑ 24th World Senior Championships. Madrid, Spain. 6-11 November 2018 WKF. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Kim Boram: (Olympics) Choi Min-jeong becomes first S. Korean athlete to win two golds at PyeongChang Yonhap News. 20.2.2018. Viitattu 5.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Wu Dajing victorious in men’s short-track 500 meters The Japan Times. 22.2.2018. Arkistoitu 5.3.2018. Viitattu 5.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Hollannille pronssia maailmanennätyksellä. Turun Sanomat, 21.2.2018, s. 18.
- ↑ Home Page World Bowling. Arkistoitu 13.2.2019. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Tikander 2019, s. 242
- ↑ Final Standings Women's Basketball World Cup Tenerife-Spain 2018. Viitattu 1.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Niemeläinen, Jonne: Golden State jyräsi NBA-mestariksi – "Tämä on uskomaton tunne" 9.6.2018. Yle. Viitattu 10.6.2018.
- ↑ LeBron James teki NBA-historiaa – jälleen valinta ykköstähdistöön! 25.5.2018. Yle. Viitattu 10.6.2018.
- ↑ Tuloksia. Turun Sanomat, 30.1.2018, s. 22.
- ↑ Tikander 2019, s. 194, 247–248
- ↑ Men's World Championships Italy-Bulgaria 2018 italy-bulgaria2018.fivb.com. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Women's World Championships Japan 2018 japan2018.fivb.com. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ DELA European Championship Beach Volley 2018 volleybal.nl. Arkistoitu 14.1.2019. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ European Senior Canoe Sprint Championships canoeicf.com. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ EUBC Women’s European Boxing Championships eubcboxing.org. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ World Championships 2018 (pdf) 2.11.2018. United World Wrestling. Viitattu 13.1.2019.
- ↑ European Championships unitedworldwrestling.org. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ World Championships ashgabat2018.com. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ All Medals ashgabat2018.com. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2019, s. 270
- ↑ Tikander 2019, s. 78–79, 274
- ↑ Tikander 2019, s. 82, 274
- ↑ Pikaluistelijat viikonvaihteessa EM-jäillä Venäjällä – Poutala tavoittelee mitalia 4.1.2018. Suomen Luisteluliitto. Viitattu 6.1.2018.
- ↑ Tikander 2019, s. 274
- ↑ Tande hyppäsi lentomäen MM-kultaa, Ahonen 22:s. Turun Sanomat, 21.1.2018, s. 26.
- ↑ Suomi jäi MM-lentomäen joukkuekisan viimeiseksi - Ahonen jälleen ryhmän paras 21.1.2018. Yle. Viitattu 22.1.2018.
- ↑ Karttunen, Anu: Colognalle neljäs Tour-voitto, Sundby taisteli toiseksi Yle. 7.1.2018. Viitattu 7.1.2018.
- ↑ Karttunen, Anu: Pärmäkoski hyytyi Digginsin iskuun – Wengille ylivoimainen Tour-voitto Yle. 7.1.2018. Viitattu 7.1.2018.
- ↑ Kamil Stoch toisena hyppääjänä kaikkien Keski-Euroopan mäkiviikon kilpailujen voittoon Ilkka. 6.1.2018. Viitattu 6.1.2018.
- ↑ Tikander 2019, s. 277
- ↑ Giro d'Italia 2018 Cycling News. Viitattu 13.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2019, s. 114, 280
- ↑ Thomas juhlii Tour de Francen voittoa Kaleva. 29.7.2018. Viitattu 30.7.2018.
- ↑ Tikander 2019, s. 163, 280
- ↑ Tikander 2019, s. 279
- ↑ Tikander 2019, s. 280–281
- ↑ Tikander 2019, s. 165, 283
- ↑ Tikander 2019, s. 284–285
- ↑ Vatanen, Osmo: Readly Express löi Bold Eaglen Prix d’Ameriquessa. Turun Sanomat, 29.1.2018, s. 25.
- ↑ Tikander 2019, s. 287
- ↑ Costello on uusi ravikuningas Satakunnan Kansa. 29.7.2018. Arkistoitu 30.7.2018. Viitattu 30.7.2018.
- ↑ Tikander 2019, s. 289
- ↑ World Rowing Championships 2018 wrch2018.com. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2019, s. 296–297
- ↑ Tikander 2019, s. 297
- ↑ Tikander 2019, s. 100–101, 298
- ↑ Kallikari, Merja: Alexandersson hurjana ankkuriosuudella. Turun Sanomat, 17.6.2018, s. 27.
- ↑ Kallikari, Merja: Kratov Kooveen voiton takuumies. Turun Sanomat, 18.6.2018, s. 27.
- ↑ Tikander 2019, s. 37
- ↑ Tikander 2019, s. 85–86, 301–302
- ↑ Tikander 2019, s. 48–49, 302
- ↑ Tikander 2019, s. 91, 302
- ↑ Rautiainen, Reima: Federer uhmaa ajan hammasta. Turun Sanomat, 29.1.2018, s. 25.
- ↑ Rautiainen, Reima: Wozniacki voitti tahtojen taistelun. Turun Sanomat, 28.1.2018, s. 27.
- ↑ Mitchell, Kevin: Rafael Nadal wins 11th French Open title with three-set victory over Thiem The Guardian. 10.6.2018. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Fendrich, Howard: Simona Halep beats American Sloane Stephens in French Open final USA Today. 9.6.2018. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Tammilehto, Teemu: Novak Djokovic palasi Grand Slamin voittajaksi Wimbledonissa 15.7.2018. Yle. Viitattu 13.1.2019.
- ↑ Tammilehto, Teemu: Kerber valloitti Wimbledonin ensimmäistä kertaa – Williamsista ei ollut vastusta 14.7.2018. Yle. Viitattu 13.1.2019.
- ↑ Niemeläinen, Jonne: US Openin valloittanut Novak Djokovic nousi Pete Samprasin rinnalle 10.9.2018. Yle. Viitattu 11.9.2018.
- ↑ Jurejko, Jonathan: Alexander Zverev stuns Novak Djokovic to win ATP Finals in London 19.11.2018. BBC. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Kroatia ei menettänyt Davis cup -kaksinpeleissä syöttöäkään – "Unelmaviikonloppu" 25.11.2018. Yle. Viitattu 29.11.2018.
- ↑ Dutch, Taylor: Records Go Crashing Down at Ironman World Championships Runner's World. 14.10.2018. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2019, s. 308–309
- ↑ Tikander 2019, s. 309–310, 313
- ↑ Serbia Water Polo European Champions 2018, summary D15 LEN. Viitattu 5.8.2018. (englanniksi)
- ↑ 48th Artistic Gymnastics World Championships worldgymdoha18.com. Arkistoitu 29.4.2018. Viitattu 28.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2019, s. 321–322
- ↑ a b Tikander 2019, s. 323
- ↑ a b Tikander 2019, s. 322
- ↑ Tikander 2019, s. 119, 324
- ↑ Tikander 2019, s. 324
- ↑ Medal Table IAAF. Viitattu 13.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Results: 4 × 400 Metres Relay Men IAAF. Viitattu 13.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Birmingham 2018 – 1500m-3000m double for Genzebe Dibaba Ethiopian Athletics Federation. Arkistoitu 14.5.2018. Viitattu 13.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Report: Women's 4X400m Final – IAAF World Indoor Championships Birmingham 2018 4.3.2018. IAAF. Viitattu 13.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Timetable By Day IAAF World U20 Championships. IAAF. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Medal Table IAAF World U20 Championships. IAAF. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Yleisurheilun EM-kisojen mitalitaulukko Kestävyysurheilu.fi. 13.8.2018. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ [#-schline-calltoaction Spar European Cross Country Championships: Senior Men] 9.12.2018. European Athletics. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ [#-schline-calltoaction Spar European Cross Country Championships: Senior Women] 9.12.2018. European Athletics. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ [#-schline-calltoaction Spar European Cross Country Championships: Mixed Relay] 9.12.2018. European Athletics. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Parayleisurheilun EM-kilpailut IAAF World U20 Championships. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry.. Viitattu 13.1.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 2018 Wikimedia Commonsissa
