Sergěj Ingr
| Jan Sergěj Ingr | |
|---|---|
 Sergěj Ingr vuonna 1940. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. syyskuuta 1894 Vlkoš |
| Kuollut | 17. kesäkuuta 1956 Pariisi |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraalimajuri |
Jan Sergěj Ingr (2. syyskuuta 1894 Vlkoš – 17. kesäkuuta 1956) oli tšekkoslovakialainen kenraali. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja sitä seuranneisiin konflikteihin. Natsi-Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian Ingr johti vastarintaliikettä Määrin alueella ja toimi myöhemmin pakolaishallituksen puolustusministerinä. Vuonna 1944 hänestä tuli esikuntapäällikkö, mutta hänet erotettiin Neuvostoliiton painostuksesta vuonna 1945 ja hän päätyi lopulta asumaan ulkomaille. Ingr kuoli Pariisissa vuonna 1956.
Elämäkerta
Ingr syntyi Vlkošissa 2. syyskuuta 1894. Hän ilmoittautui 1914 vapaaehtoisena Itävalta-Unkarin armeijaan ja jäi lokakuussa 1015 Venäjän armeijan joukkojen vangiksi. Toukokuussa 1916 Ingr liittyi aluksi serbialaiseen vapaaehtoisdivisioonaan ja seuraavan vuoden tammikuussa Tšekkoslovakian legioonaan Venäjälle. Myöhemmin hän matkusti Murmanskista Britanniaan ja sieltä Ranskaan liittyäkseen länsirintamalle muodostettaviin vapaaehtoisjoukkoihin. Vapaaehtoisjoukko osallistui taisteluihin länsirintamalla ja palasi sittemmin Tšekkoslovakiaan. Vuonna 1919 Ingr osallistui taisteluihin Puolaa vastaan Sleesian rajalla ja Unkarin kommunisteja vastaan Slovakiassa. Sotien päätyttyä Ingr liittyi Tšekkoslovakian armeijaan.[1]
Ingr opiskeli esikuntatehtäviin ensin Prahassa ja sitten Pariisissa. Vuonna 1931 hänestä tuli rykmentin komentaja, vuonna 1934 hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi ja vuonna 1938 kenraalimajuriksi. Vuodesta 1936 hän toimi kolmannen armeijakunnan komentajana Brnossa ja oli armeijakunnan johtotehtävissä myös liikekannallepanon aikana vuonna 1938. Ingr vastusti Münchenin sopimusta ja oli vastarintaliikkeen johdossa Määrin alueella. Vuonna 1939 hän matkusti Ranskaan, jossa oltiin muodostamassa tšekkoslovakialaisia yksiköitä. Ranska antautui kuitenkin Saksalle, ja Ingr pakeni Britanniaan. Vuosina 1940–1944 Ingr toimi Tšekkoslovakian pakolaishallituksen puolustusministerinä, ja syyskuussa 1944 hänestä tuli esikuntapäällikkö. Siten hän toimi myös Neuvostoliitossa olleiden tšekkiyksiköiden komentajana. Yhdessä Heliodor Píkan kanssa Ingr yritti järjestää tukea Slovakian kansannousulle, mutta Neuvostoliitto päätti olla tukematta kapinallisia.[1]
Ingr erotettiin huhtikuussa 1945 tehtävistään esikuntapäällikkönä Neuvostoliiton painostuksen takia. Hän palasi Prahaan, mutta hänen ei sallittu jatkaa armeijassa poliittisten syiden takia. Lokakuussa 1947 presidentti Edvard Beneš nimitti hänet Alankomaiden-lähettilääksi. Helmikuun 1948 vallankaappauksen jälkeen Ingr erosi tehtävistään ja jäi maanpakoon. Hän asui ensin Britanniassa ja sittemmin Yhdysvalloissa, jossa hän työskenteli kenraali František Moravecin kanssa. Ingr kuoli Pariisissa 17. kesäkuuta 1956.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 374-375. M. E. Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)
| ||||||||||
