Ero sivun ”Johan Fredrik Gustav Aminoff” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Lisätty tietoa, linkkejä ja lähteitä. |
Lisätty lähde. |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Pariskunta sai yhteensä seitsemän lasta: Johan Fredrikin, Boriksen, Marian, Georgin, Margaretan, Louisen ja Alexanderin.<ref name=":0" /> |
Pariskunta sai yhteensä seitsemän lasta: Johan Fredrikin, Boriksen, Marian, Georgin, Margaretan, Louisen ja Alexanderin.<ref name=":0" /> |
||
Aminoffin isoisä oli kenraalimajuri, kreivi [[Johan Fredrik Aminoff]] ja isoisoisä äidin puolelta oli kauppaneuvos [[Jacob af Forselles|Jakob af Forselles]].<ref name=":0" /> |
Aminoffin isoisä oli kenraalimajuri, kreivi [[Johan Fredrik Aminoff]] ja isoisoisä äidin puolelta oli kauppaneuvos [[Jacob af Forselles|Jakob af Forselles]].<ref name=":0" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.adelsvapen.com/genealogi/Af_Forselles_nr_2018|nimeke=Af Forselles nr 2018 - Adelsvapen-Wiki|julkaisu=www.adelsvapen.com|viitattu=2024-03-28}}</ref> |
||
== Ura == |
== Ura == |
||
Versio 28. maaliskuuta 2024 kello 23.19
Johan Fredrik Gustav Aminoff (21. elokuuta 1844 Mietoinen – 7. tammikuuta 1899 Helsinki) oli Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut suomalainen vapaaherra, kenraaliluutnantti, Kuopion läänin kuvernööri ja valtiopäivämies.[1]
Perhe
Aminoffin vanhemmat olivat eversti, vapaaherra Alexander Aminoff ja Fredrika Charlotta Maria af Forselles.[2] Hänen äidin vanhemmat olivat majuri Fredrik Johan Ulrik af Forselles ja Ulrika Charlotta Möllersvärd.[2]
Hänen puoliso oli Lovisa Emilia Charlotta Cedercreutz vuodesta 1874, joka oli kenraalimajuri, vapaaherra Johan Axel Cedercreutzin ja Emilia Louise Sofia Nassokinin tytär.[2]
Pariskunta sai yhteensä seitsemän lasta: Johan Fredrikin, Boriksen, Marian, Georgin, Margaretan, Louisen ja Alexanderin.[2]
Aminoffin isoisä oli kenraalimajuri, kreivi Johan Fredrik Aminoff ja isoisoisä äidin puolelta oli kauppaneuvos Jakob af Forselles.[2][3]
Ura
Aminoff tuli 1856 Haminan kadettikouluun, siirrettiin keisarin paašikouluun 1860 ja ylennettiin kamaripaašiksi 1861. Kornettina hänet määrättiin henkivartioväen ulaanirykmenttiin 1862, luutnantiksi hänet ylennettiin 1865. Aminoff valmistui Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssilta 1868, ylennettiin aliratsumestariksi ja määrättiin palvelukseen Turkestaniin 1869, missä hän toimi useissa eri tehtävissä aina vuoteen 1882 asti. Ratsumestari hänestä tuli 1871, everstiluutnantti 1872 ja eversti 1873. Aminoff toimi Samarkandin sotilaskuvernöörinä vuonna 1876.[2] Hän toimi 138. Bokovskan jalkaväkirykmentin komentajana vuonna 1878 ja Transkaspian esikunnan päällikkönä vuonna 1881. Aminoff siirtyi lokakuussa 1882 114. Novotoržskin jalkaväkirykmentin komentajaksi ja marraskuussa 1884 henkivartioväen 3. Suomen tarkk’ampujapataljoonan komentajaksi. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin 1885.
Aminoff osallistui kaikkiin Venäjän sotiin, jotka sodittiin Puolassa, Turkissa ja Aasiassa vuosina 1863-1882. Hän osallistui Shipkansolan valtaukseen Bulgariassa joulukuussa 1877 Venäjän ja Turkin välisen sodan aikana.[2]
Hänet määrättiin Kuopion läänin kuvernööriksi 1888, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti. Kenraaliluutnantiksi Aminoff ylennettiin joulukuussa 1895.
Valtiopäiville hän osallistui 1885, 1888 ja 1897.[1]
Aminoff toimi suosittelijana, kun Carl Gustaf Emil Mannerheim haki Nikolain ratsuväkiopistoon Pietarissa vuonna 1887. Aminoff kuului ratsuväkiopiston johtajan ystäväpiiriin.[4]
Aminoff kirjoitti vapaa-aikanaan ruotsinkielisiä runoja ja käänsi venäläistä ja puolalaista runoutta[5]. Hän julkaisi vuonna 1887 kokoelman Ryska skalder, joka sisältää Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Nikolai Nekrasovin runojen ruotsinnoksia[6][7].
Ritarikunnat
Pyhän Vladimirin ritarikunta toisen luokan ritarimerkki (1898)
Pyhän Annan ritarikunta ensimmäisen luokan ritarimerkki (1892)
Pyhän Stanislauksen ritarikunta ensimmäisen luokan ritarimerkki (1888)
Pyhän Yrjön ritarikunta neljännen luokan ritarimerkki (1878)- Pyhän Vladimirin ritarikunta kolmannen luokan ritarimerkki (1874)
- Pyhän Annan ritarikunta toisen luokan ritarimerkki keisarillisella kruunulla (1874)
- Pyhän Annan ritarikunta toisen luokan ritarimerkki (1874)
- Pyhän Vladimirin ritarikunta neljännen luokan ritarimerkki (1873)
- Pyhän Stanislauksen ritarikunta toisen luokan ritarimerkki (1871)
- Pyhän Annan ritarikunta kolmannen luokan ritarimerkki (1870)
- Pyhän Stanislauksen ritarikunta kolmannen luokan ritarimerkki (1862)
- Pyhän Annan ritarikunta neljännen luokan ritarimerkki (1862)
_ribbon.svg){kind=small}
Lähteet
- ↑ a b Johan Fredrik Gustav Aminoff Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 26.12.2019)
- ↑ a b c d e f g Gustaf Elgenstierna: Johan Fredrik Gustaf Aminoff Den introducerade svenska adelns ättartavlor. 1925-36. Adelsvapen-Wiki. Viitattu 26.4.2024.
- ↑ Af Forselles nr 2018 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 28.3.2024.
- ↑ Vlasov, Leonid: Mannerheim Pietarissa 1887-1904, s. 17. Gummerus, 1994.
- ↑ Johan Fredrik Gustaf Aminoff. Päivälehti, 8.1.1899, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Dödsfall. Åbo Tidning, 8.1.1899, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Åkeström, Hans: Bibliografi över rysk skönlitteratur översatt till svenska Acta Bibliothecae Universitatis Gothoburgensis. 2018. Arkistoitu 2.5.2021. Viitattu 15.4.2022.
| ||||||||||||
