Ero sivun ”Val di Noto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w-fix
SieBot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 42: Rivi 42:
[[nl:Val di Noto]]
[[nl:Val di Noto]]
[[ja:ヴァル・ディ・ノートの後期バロック様式の町々]]
[[ja:ヴァル・ディ・ノートの後期バロック様式の町々]]
[[ro:Oraşele barocului târziu din Val di Noto]]
[[ro:Orașele barocului târziu din Val di Noto]]
[[ru:Валь-ди-Ното]]
[[ru:Валь-ди-Ното]]
[[scn:Val di Notu]]
[[scn:Val di Notu]]

Versio 6. kesäkuuta 2010 kello 04.14

Näkymä Modican kaupunkiin

Val di Noto on maantieteellinen alue Italiassa, Sisilian kaakkoisosassa. Se on tunnettu barokkityyliin uudelleenrakennetuista kaupungeista vuoden 1693 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Alueella käytetty tyyli tunnetaan sisilialaisena barokkina.

Val di Noto on Unescon maailmanperintöluettelon kohde, johon on otettu seuraavat kahdeksan paikkakuntaa: Caltagirone, Militello in Val di Catania, Catania, Modica, Noto, Palazzolo Acreide, Ragusa ja Scicli.

Historia

Val di Noton kaupungit ovat kaikki kehittyneet viimeistään keskiajan aikana linnan tai luostarin ympärille. Vuonna 1693 maanjäristys aiheutti suuret tuhot ja noin 93 000 ihmistä menetti henkensä.[1]

Kaupungeissa suoritettiin laajoja rakennustöitä 1700-luvun aikana. Osa kaupungeista rakennettiin kokonaan uudelleen joko vanhalle tai uudelle paikalle, osa kaupungeista hylättiin osittain ja osassa yhdistettiin vanhoja ja uusia rakennuksia. Töitä tehtiin etenkin kirkkojen, suurten julkisten rakennusten ja palatsien kohdalla.[1]

Vuonna 1990 uusi maanjäristys aiheutti pieniä tuhoja etenkin Ragusassa.[1]

Alueen kuvaus

Caltagironen kuuluisat koristellut portaat

Val di Noton alueen kaupunkikeskukset ovat erityisen yhtenäisiä ja laadukkaita. Niissä on suuri määrä barokinaikaisia rakennuksia ja rakennelmia, jotka kaikki ovat rakennettu vuoden 1693 maanjäristyksen jälkeen. Uudelleenrakentaminen oli suuri taiteellinen mahdollisuus.[1]

Kaakkois-Sisilian uudessa kaupunkisuunnittelussa otettiin ensimmäisenä huomioon seismiset tuhot. Alueella tekivät töitä mm. kuuluisat arkkitehdit Rosario Gagliardi ja Giovan Battista Vaccarini sekä monet taiteilijat ja tuhannet käsityöläiset.[1]

Caltagirone on itäisin alueen kaupungeista. Se on tunnettu kaupunkisuunnittelustaan ja julkisivuarkkitehtuuristaan. Militello in Val di Cataniassa on säilynyt arkkitehtuuria 1300-luvulta lähtien ja kaupungin asemakaava toteutettiin uskollisesti maanjäristystä edeltäneen ajan mukaan. Catanian kaupunki rakennettiin geometristä asemakaavaa mukailleen vanhan kaupungin raunioille.[2]

Modican kaupunki muodostuu kahdesta keskuksesta, joista vanhempi on kukkulalla ja uudempi maanjäristyksen jälkeen entisöity keskusta alempana rinteessä. Noto rakennettiin kokonaan uudelleen toiseen paikkaan lähelle vanhaa kaupunkia. Palazzolo Acreide ja Ragula koostuvat Modican tavoin kahdesta keskuksesta.[2]

Lähteet

  1. a b c d e Advisory Body Evalution: Määritä nimeke! (pdf) (s. 1) World Heritage Centre. 1/2002. Unesco. Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  2. a b Advisory Body Evalution: Määritä nimeke! (pdf) (s. 2) World Heritage Centre. 1/2002. Unesco. Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla