Ada Blackjack
Ada Blackjack, s. Delutuk, myöhemmin Johnson (10. toukokuuta 1898 Solomon, Alaska – 29. toukokuuta 1983 Palmer, Alaska[1]) iñupiateihin kuulunut nainen, joka oleskeli kaksi vuotta haaksirikkoisena asumattomalla Wrangelinsaarella Siperian pohjoispuolella.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ada Blackjack Johnson syntyi Alaskan Solomonissa, mutta muutti Nomeen, jossa hän meni naimisiin ja synnytti kolme lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Hänen miehensä hukkui, ja hän jäi taloudellisesti tiukoille. Hän sijoitti pienen poikansa tilapäisesti orpokotiin. Pian sen jälkeen, vuonna 1921, hän lähti retkikunnan mukana tutkimusmatkalle yli Tšuktšimeren Venäjän Wrangelinsaarelle. Matkaa johti Allan Crawford, mutta sen rahoitti ja suunnitteli Vilhjalmur Stefansson.lähde?
Tutkimusretki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stefansson lähetti viisi ihmistä, yhden kanadalaisen, kolme yhdysvaltalaista ja yhden iñupiatin, 23-vuotiaan Ada Blackjackin, uhkarohkealle retkelle julistamaan saaren Kanadalle kuuluvaksi.[2][3] Stefansson oli valinnut ryhmän jäsenet huolellisesti heidän aiemman kokemuksensa ja akateemisten ansioidensa perusteella. Hän valitsi retkelle sellaisia, jotka olivat perehtyneet maantieteeseen ja luonnontieteisiin.lähde?
Uudisasukkaiden ryhmä asettui Siperian pohjoispuolella olevalle Wrangelinsaarelle 16. syyskuuta 1921 tarkoituksena julistaa se joko Kanadan tai Ison-Britannian omistukseen. Virallista tukea ei kuitenkaan tullut kummaltakaan maalta.[2] Ryhmään kuului viisi henkeä, joista Ada oli palkattu keittäjäksi ja ompelijaksi,[1] lisäksi mukana olivat yhdysvaltalaiset miehet Lorne Knight, Milton Galle ja Fred Maurer sekä ryhmän johtaja kanadalainen Allan Crawford. Maurer oli ollut vuonna 1914 saarella yhdeksän kuukautta selviydyttyään Karlukin haaksirikosta.lähde?
Tilanne muuttui kuitenkin pian huonoksi. Ruoka loppui, täydennystä tuova laiva ei päässyt jäiden vuoksi perille, eikä ryhmä saanut metsästetyksi niin paljon saaren riistaa, että kaikki olisivat pysyneet sen avulla hengissä. Niinpä 28. tammikuuta 1923 lähti kolme miestä 700 mailin matkan yli jäätyneen Tšuktšimeren Siperiaan hakemaan apua ja ruokaa. Saarelle jäivät Ada Blackjack ja sairas Lorne Knight. Knight kärsi ravinnon puutteesta, ja häntä vaivasi keripukki. Ada Blackjack piti hänestä huolta, kunnes hän kuoli huhtikuussa 1923. Matkaan lähteneet kolme miestä katosivat, joten Ada jäi yksin.[1]
Ada selviytyi äärimmäisen kylmissä oloissa, jääkarhuilta hädin tuskin pelastuneena, kunnes hänet 19. elokuuta 1923 tuli hakemaan Donaldson-nimisellä laivalla[1] Stefanssonin aiempi matkakumppani Harold Noice. Joissakin lehdissä häntä sanottiin todelliseksi ”naispuoliseksi Robinson Crusoeksi”. Ada vei säästämillään rahoilla pienen poikansa Bennettin Seattleen saamaan hoitoa tuberkuloosiin. Ada Blackjack meni uudestaan naimisiin ja sai toisen pojan Billyn. Hän palasi myöhemmin arktiselle alueelle, missä hän kuoli 85-vuotiaana.lähde?
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ada Blackjack oli vaatimaton ihminen ja inhosi ympärilleen muodostunutta mediasirkusta. Hän suhtautui torjuvasti pelastajansa Noicen ja Stefanssonin yritykseen hyötyä hänen tarinastaan. Matkasta saamansa palkkion ja Wrangelilla kokoamiensa turkisten muutaman sadan dollarin myyntipalkkion lisäksi hän ei hyötynyt tuhoisasta matkasta mitään, esimerkiksi siitä kirjoitetuista suosituista kirjoista ja artikkeleista.lähde?
Ada Blackjack kuoli valtion vanhainkodissa Pioneer Homessa Alaskan Palmerissa, ja hänet haudattiin Anchorageen.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Alexandra J. McClanahan, The heroine of Wrangel Island
- ↑ a b Gorshkov s. 28
- ↑ Jennifer Niven: Ada Blackjack: A True Story Of Survival In The Arctic, s. 431. New York: Hyperion Books, 2003. ISBN 0-7868-6863-5 (englanniksi)
