Benny Golson
| Benny Golson | |
|---|---|
 Benny Golson esiintymässä New Yorkissa vuonna 2006. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. tammikuuta 1929 |
| Kuollut | 21. syyskuuta 2024 (95 vuotta) |
| Ammatti | jazzsaksofonisti ja säveltäjä |
| Muusikko | |
| Tyylilajit |
bebop hard bop |
| Soittimet | saksofoni |
| Levy-yhtiöt | Prestige Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.bennygolson.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Benny Golson (25. tammikuuta 1929 – 21. syyskuuta 2024[1]) oli yhdysvaltalainen bebop- ja hard bop -tyylinen tenorisaksofonisti, jazzsäveltäjä ja -sovittaja.
Jo high schoolia käydessään Pennsylvanian Philadelphiassa Golson soitti jazzia monien muiden lupaavien nuorten muusikoiden kanssa, kuten John Coltranen, Red Garlandin, Jimmy ja Percy Heathin, Philly Joe Jonesin ja Red Rodneyn. Valmistuttuaan Howard Universitystä Golson liittyi Bull Moose Jacksonin rhythm and blues -yhtyeeseen. Siinä soitti pianisti Tadd Dameron, jolla Golsonin mukaan oli suuri vaikutus hänen sävellystyyliinsä. Vuosina 1953–1959 Golson soitti Dameronin yhtyeessä, ja sen jälkeen Lionel Hamptonin, Johnny Hodgesin, Earl Bosticin, Dizzy Gillespien ja Art Blakeyn yhtyeissä. Viimeksi mainitun kanssa hän levytti jazzklassikon Moanin’ vuonna 1958.
Kun Golson oli Lionel Hamptonin keikalla Harlemin Apollo-teatterissa 1956, hän sai tietää Clifford Brownin kuolemasta. Brown oli soittanut myös Hamptonin yhtyeessä, ja uutisesta liikuttunut Golson sävelsi hänen muistokseen jazzstandardiksi muodostuneen balladin ”I Remember Clifford”. Hänen muita tunnettuja kappaleitaan ovat ”Stablemates”, ”Killer Joe”, ”Whisper Not”, ”Along Came Betty” ja ”Are You Real?”.[2]
Vuosina 1959–1962 Golson johti The Jazztet -yhtyettä yhdessä Art Farmerin kanssa. Sitten Golson jätti jazzareenat ja keskittyi 12 vuodeksi studio- ja orkesterityöhön. Hän sävelsi musiikkia televisiosarjoihin Ironside, Vaarallinen tehtävä ja M*A*S*H. 1970-luvun puolivälissä Golson palasi jazzmusiikin ja levytysten pariin ja kokosi uudelleen Jazztet-yhtyeen 1982.[3]
Vuonna 1995 Golsonille myönnettiin Yhdysvaltain liittovaltion NEA Jazz Masters -palkinto sekä vuonna 2007 Mellon Living Legend Legacy -palkinto ja Pittsburghin yliopiston International Academy of Jazz -elämäntyöpalkinto. Marraskuussa 2009 Benny Golson nimitettiin saman yliopiston Jazz Hall of Famen jäseneksi. Golsonin entinen oppilaitos Howard University perusti hänen kunniakseen Benny Golson Jazz Master Award -palkinnon, joka jaettiin ensi kerran vuonna 1996.
Golson teki cameo-esiintymisen elokuvassa Terminaali (2004).
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Orkesterinjohtajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Benny Golson's New York Scene (Fantasy Records, 1957)
- The Modern Touch (Fantasy Records, 1957)
- The Other Side of Benny Golson (Original Jazz Classics, 1958)
- Groovin' with Golson (Fantasy Records, 1959)
- Gone with Golson (Original Jazz Classics, 1959)
- Gettin' with It (Original Jazz Classics, 1959)
- Meet the Jazztet (Geffen, 1960)
- Pop + Jazz = Swing (Audio Fidelity, 1961)
- Just Jazz! (Audio Fidelity, 1961)
- Stockholm Sojourn (Original Jazz Classics, 1964)
- Up, Jumped Spring (LRC Ltd., 1990)
- Up Jumped Benny (Arkadia Jazz, 1997)
- Tenor Legacy (Arkadia Jazz, 1998)
- Tune in Turn on to the Hippest Commercials of the Sixties (Verve Records, 1999)
- That's Funky (Arkadia Jazz, 2000)
- One Day Forever (Arkadia Jazz, 2001)
- Terminal 1 (Concord Records, 2004)
- Free (Argo Records, 2004)
- Turning Point (Verve Records, 2005)
- The Masquerade Is Over (Azzurra Music, 2005)
- The Many Moods of Benny Golson (Arkadia Jazz, 2007)
- Take a Number From 1 to 10 (Verve Records, 2007)
- Three Little Words (Synergie OMG, 2007)
- New Time, New 'Tet (Concord Records, 2009)
Soittajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Art Blakeyn kanssa
- Moanin' (1958)
Dizzy Gillespien kanssa
- Rhythmstick (1990)
Arkadia Jazz All Starsin kanssa
- Thank You, Duke!
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Benny Golson obituary The Guardian. 25.9.2024. Viitattu 20.10.2024. (englanti)
- ↑ Bailey, Phil ja Hancock, Benny (1979) Benny Golson: Eight Jazz Classics, p. iii. Jamey Aebersold Jazz.
- ↑ Feather, Leonard & Gitler, Ira: The Biographical Encyclopedia of Jazz, s. 261. Oxford University Press, 2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virallinen sivusto. (englanniksi)
- Listening In: An Interview with Benny Golson, Bob Rosenbaum, Los Angeles, helmikuu 1982. (PDF) (englanniksi)
- Benny Golson Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Benny Golson Recreates His Great ’Jazztet’. NPR:n haastattelu, 24.1.2009. (englanniksi)
- Benny Golsonin haastattelu Allaboutjazz.com-sivustolla. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
