David Farragut
| David Glasgow Farragut | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. heinäkuuta 1801 Knoxville, Tennessee, Yhdysvallat |
| Kuollut | 14. elokuuta 1870 (69 vuotta) Portsmouth, New Hampshire, Yhdysvallat |
| Sotilashenkilö | |
| Sotilasarvo | Admiral |
David Glasgow Farragut (5. heinäkuuta 1801 Knoxville, Tennessee, Yhdysvallat – 14. elokuuta 1870 Portsmouth, New Hampshire, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen amiraali, joka saavutti merkittäviä unionin laivastovoittoja Yhdysvaltain sisällissodassa.[1][2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Farragutin isä majuri George (Jorge) Farragut oli katalonialaista syntyperää ja kotoisin Menorcan saarelta. Hän oli muuttanut Amerikkaan vuonna 1776 ja Yhdysvaltain vapaussodan jälkeen mennyt naimisiin skotlantilaista sukujuurta olevan naisen kanssa. Farragut tuli laivaston palvelukseen vuonna 1810 lapsena ja osallistui vuoden 1812 sotaan, jonka aikana hän muun muassa sai 12-vuotiaana kaappaamansa brittialuksen komennon. Vuonna 1823 hän palveli David Porterin alaisuudessa laivueessa, joka kukisti merirosvoja Karibialla. Hän sai ensimmäisen itsenäisen komennon vuonna 1824. Vuonna 1825 hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi ja hän palveli Norfolkin telakalla, jossa hän työskenteli vuoteen 1832 asti. Sen jälkeen hän palveli Brasilian rannikolla ja hänet nimitettiin jälleen Norfolkin telakalle. Vuonna 1841 Farragut ylennettiin komentajaksi ja vuonna 1855 kommodoriksi (captain).[1][2]
Yhdysvaltain sisällissodan puhjettua Farragut sai vuonna 1862 komennon Meksikonlahden länsipuolen saartolaivueessa, jonka tehtävänä oli päästä Mississippi-joelle ja vallata New Orleans. Hän ajoi Mississippin sisääntuloreitin linnakkeiden ohi tykit paukkuen pimeässä 24. huhtikuuta 1862, tuhosi vihollisen jokilaivueen ja eteni New Orleansiin, jonka kenraali Benjamin Butlerin joukot olivat miehittäneet. New Orleansin valtauksen ansiosta hänen miehensä antoivat Farragutille nimeksi "vanha salamanteri" ja kongressi myönsi hänelle kontra-amiraalin arvon.[1][2]
Maaliskuussa 1863 Farragut katkaisi yhteyden konfederaation joukkojen ja Red Riverin Port Hudsonin linnakkeen välillä, jonka hän yhdessä kenraali Nathaniel Banksin kanssa pakotti antautumaan 8. heinäkuuta. Elokuussa 1864 hänen laivueensa mursi miinoituslinjat Mobilenlahdessa, valtasi Mobilenlahden sisäänkäyntiä vartioineet linnoitukset, löi lahdessa operoineen etelävaltioiden laivasto-osaston ja katkaisi Mobilen satamakaupungin yhteydet avomerelle. Mobilenlahden taistelu oli Farragutin uran huipentuma. Hänestä tuli vara-amiraali vuonna 1864, ja hänestä tehtiin täysivaltainen amiraali vuonna 1866. Seuraavana vuonna hän matkusti Eurooppaan ja teki juhlavierailuja eri maiden satamiin.[1][2]
Amiraali Farragutin muistoksi on nimetty lukuisia paikkoja ja Yhdysvaltain laivaston viisi alusta. Farragutin kuva oli 1890-luvulla Yhdysvaltain sadan dollarin setelissä ja myöhemmin kahdessa postimerkissä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Farragut, David Glasgow Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 23.12.2022.
- ↑ a b c d David Glasgow Farragut Nordisk familjebok. 1907. Viitattu 23.12.2022.
- ↑ David Glasgow Farragut Military Hall of Honor, LLC. 2021. Viitattu 23.12.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta David Farragut Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
