Emil August Göldi

Emil Göldi

Emil August Göldi (kirjoitetaan myös Goeldi) (28. elokuuta 1859 Nesslau-Krummenau, Sveitsi – 5. heinäkuuta 1917 Bern (kuolinpaikaksi mainitaan myös Zürich)) oli sveitsiläis-brasilialainen luonnontieteilijä ja eläintieteilijä.

Göldi opiskeli eläintiedettä Jenan yliopistossa Ernst Haeckelin johdolla. Vuonna 1884 Ladislau de Souza Mello Netto, Musei Imperial e Nacionalin johtaja, kutsui Göldin työskentelemään museoonsa. Göldi saapui Rio de Janeiroon 1885 ja aloitti työnsä Brasilian Kansallismuseossa (nykyisin Museu Nacional do Rio de Janeiro).

Göldi erotettiin toukokuussa 1890, paljolti poliittisten syiden takia. Parán kuvernööri Lauro Sodré kutsui silloin Göldin kohentamaan Parán luonnonhistoriallista ja etnografista museota Belémissä. Museon oli perustanut Domingos Soares Ferreira Penna vuonna 1866. Göldi saapui Belémiin 9. kesäkuuta 1894. Hän sai avustajikseen useita ulkomaisia tutkijoita, muun muassa sveitsiläisen kasvitieteilijän Jacques Hüberin (1867–1914), saksalaisen eläintieteilijän Maria Emilie Snethlagen (1868–1929), geologit Friedrich Katzer (1861–1925) ja Alexander Karl von Kraatz-Koschlau (1867–1900), sekä hyönteistieteilijä, kansatieteilijä ja kasvitieteilijä Adolpho Ducken (1876–1959).

Museo nimettiin Göldin kunniaksi Museu Paraense Emílio Goeldiksi vuonna 1902.

Vuonna 1905 Göldi luopui virastaan terveydellisistä syistä ja muutti takaisin Sveitsiin. Museonjohtajina toimivat Göldin jälkeen Hüber, Snethlage ja Ducke.

Vuonna 1889 Göldi avioitui Adelina Meyerin kanssa ja heille syntyi kuusi lasta: Walther Eugenio Goeldi (1890–1960), Cornélia Goeldi (1891–1975), Leonie Goeldi (1892–1965), Mathilde Goeldi (1894–1983), Oswaldo Goeldi (1895–1961) ja Arnaldo Goeldi (1897–1977).

Göldi nimesi ja kuvaili linnuista muun muassa paksunokkajakamarin (Galbalcyrhynchus purusianus). Hänen kunniakseen on nimetty isonokimuura (Myrmeciza goeldii).

Aiheesta muualla

• Museu Paraense Emílio Goeldi