Hendrik Christian Andersen

Hendrik Christian Andersen (15. huhtikuuta 1872, Bergen – 19. joulukuuta, 1940 Rooma) oli norjalais-amerikkalainen kuvanveistäjä, taidemaalari ja kaupunkisuunnittelija. Andersen asui suuren osan elämästään Italiassa, jossa hän tuli tunnetuksi sekä kuvanveistäjänä että suureellisen Maailmankaupunki-hankkeen vetäjänä. Hänen kotinsa Roomassa toimii nykyään museona.

Nuoruus

Hendrik Christian Andersen syntyi Bergenissä. Hendrikin syntymävuotena hänen isänsä Anders Andersen muutti Yhdysvaltoihin, ja seuraavana vuonna perhe, äiti ja kaksi poikaa, muutti perässä ja asettui Rhode Islandille Yhdysvaltain itärannikolle. Andersenin isästä tuli Yhdysvalloissa lopulta sahan työnjohtaja. Muutaman vuoden kuluttua perheeseen syntyi kolmas poika, Arthur. Kaikki pojat osoittivat jo varhain taiteellista lahjakkuutta. Andreas ja Hendrik saivat kuvataidekoulutuksen ja Arthur opiskeli musiikkia.

Koulun jälkeen Hendrik Christian Andersen opiskeli muutaman vuoden ajan Cowlesin taidekoulussa Bostonissa. Hendrik seurasi vanhemman veljensä esimerkkiä ja muutti Pariisiin vuonna 1894, josta hän matkusti veljensä ja heidän yhteisen ystävänsä kanssa opintomatkalle ympäri Italiaa. Seuraavana vuonna hän opiskeli jonkin aikaa Pariisin Académie Julienissa ja École des Beaux Artsissa, minkä jälkeen hän matkusti Napoliin opiskelemaan antiikin taidetta sikäläisessä museossa.

Ura taiteilijana

Pater familias -veistos. Andersenin kotimuseo.

Andersen kävi Roomassa vuonna 1896 ja oleskeli sen jälkeen jonkin aikaa Lontoossa. Hän palasi Roomaan syksyllä 1897 ja asettui asumaan kaupunkiin pysyvästi. Hän solmi tiiviit yhteydet kaupungissa asuvien amerikkalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden yhteisöön, ja alkoi vähitellen saada veistostilauksia, lähinnä muotokuvia. Hän tutustui myös useisiin varakkaisiin mesenaatteihin. Roomassa hän alkoi luoda klassistisia veistoksiaan, jotka olivat saaneet innoituksensa Michelangelon patsaista.

Andersen vieraili Yhdysvalloissa vuosina 1900–1901 ja työskenteli jonkin aikaa kuvanveiston opettajana seurapiirikaunotar ja mesenaatti Gertrude Vanderbilt Whitneyn luona. Samana vuonna hänellä oli näytteillä pronssiryhmä Serenity Society of American Artists -yhdistyksessä New Yorkissa, ja hän sai Buffalon osavaltiokokoukselta tilauksen presidentti Abraham Lincolnin muotokuvapatsaasta, joka kuitenkin peruttiin myöhemmin.

Vuodesta 1902 lähtien Andersen asui Roomassa äitinsä, konserttipianistina toimineen Arthur-veljensä ja kälynsä Olivia Cushingin kanssa. Olivia oli ollut vanhimman veljen Andreasin vaimo, mutta jäänyt leskeksi, kun Andreas oli kuollut tuberkuloosiin samana vuonna vain 39-vuotiaana. Hendrik Andersen aloitti noihin aikoihin suuren suihkulähdehankkeen, jonka oli määrä koostua neljästä veistosryhmästä (Yö, Aamu, Päivä ja Ilta) ja "taiteen temppelistä", joka hänen omien veistostensa lisäksi tarjoaisi tilaa myös hänen veljensä maalauksille ja kälynsä kirjalliselle tuotannolle.

Maailmankaupunki

Kuvanveiston lisäksi Andersenin elämäntehtävänä oli luoda jättimäinen The World Centre, täydellinen “Maailmankaupunki”, joka olisi tulvillaan taidetta ja veisi ihmiskunnan kohti utopiaa. Tämä rauhanprojekti oli määrä rakentaa Rooman eteläpuolelle.

Vuodesta 1907 lähtien Maailmankaupunki oli Andersenin päähanke. Maailmnakaupunki oli eräänlainen utopistinen synteesi monista eri kulttuurimuodoista. Sen oli määrä olla tieteen, teknologian, uskonnon, politiikan ja taiteen hienoimpien edistysaskeleiden kohtaamispaikka. Hanke liittyi pasifistisesti suuntautuneeseen World Conscience -järjestöön, jonka Hendrik Andersen perusti yhdessä Olivia Cushingin kanssa vuonna 1912. Maailmankaupungin suunnittelussa Andersen teki lisäksi yhteistyötä ranskalaisen arkkitehdin Ernest Hébrardin kanssa ja hanke sai tukea useilta varakkailta amerikkalaisilta.

Suurisuuntaisen maailmakaupungin rakennustyöt etenivät kuitenkin hitaasti. Andersen alkoi myös työstää ahkerasti useita suuria veistosryhmiä, jotka tulisivat koristamaan kaupunkikuvaa. Vuonna 1911 useita veistoksia, kuten pronssiset ryhmät Päivä, Inhimillisyys ja Veljeys sekä kipsimalli teoksesta Ikuinen elämä, olivat esillä Rooman maailmannäyttelyssä. Vuonna 1913 julkaistiin Maailmankaupunkia koskeva kaksiosainen kirja Creation of a World Centre of Communication, suurisuuntainen manifesti, joka lähetettiin useille hallituksille, kulttuurilaitoksille ja yksityishenkilöille ympäri maailmaa keräämään tukea hankkeelle. Kirjan olivat kirjoittaneet Andersen, Hébrard ja Cushing.

Olivia Cushingin kuoltua vuonna 1917 hanke kuitenkin kuihtui ja Maailmankaupungin rakennustyöt lopetettiin. Andersen yritti vielä elvyttää hanketta vuonna 1926 hakemalla sille tukea Italian diktaattorilta Benito Mussolinilta. Mussolinin hanketta varten lupaama maa-alue Rooman länsipuolella käytettiin myöhemmin EURin eli Esposizione Universale di Roma -alueen rakennustöihin.

Suhde Henry Jamesiin

Keväällä 1899 Andersen tutustui tuolloin Britanniassa asuneeseen kirjailija Henry Jamesiin. Ikääntyvä kirjailija ihastui heti nuoreen Anderseniin, ja he aloittivat samana vuonna kirjeenvaihdon, joka kesti lähes Jamesin kuolemaan asti. He tapasivat vain kuusi kertaa näiden 17 vuoden aikana: Roomassa, Jamesin kotona Lontoon ulkopuolella ja Yhdysvalloissa. Jamesin Andersenille lähettämistä 78 kirjeestä (joista monissa on selviä homoeroottisia sävyjä) koostuva kokoelma julkaistiin Italiassa vuonna 2000, ja englanninkielinen painos Beloved Boy julkaistiin vuonna 2004.

Kotimuseo

Hendrik Christian Andersen muutti vuonna 1924 Roomaan rakennuttamaansa ateljeetaloon, Villa Heleneen. Hän asui siellä kuolemaansa asti vuonna 1940. Testamentissaan hän jätti kiinteistön ja kaikki taideteoksensa Italian valtiolle. Testamentin ehtona oli, että hänen adoptoitu sisarensa saisi asua talossa kuolemaansa saakka. Sisar kuoli vuonna 1978, jonka jälkeen talo remontoitiin perusteellisesti ja muutettiin Andersenin taiteelle omistetuksi museoksi. Museo Hendrik Christian Andersen avattiin vuonna 1999 valtion hallinnoiman Galleria nazionale d'arte modernan alajaostona.

Andersen on haudattu Rooman protestanttiselle hautausmaalle (Cimitero Acattolico/Campo Cestio).