Inguušin kieli
| Inguuši | |
|---|---|
| Oma nimi | гӀалгӀай мотт, ğalğaj mott гӀалгӀа мотт ğalğa mott |
| Muu nimi | Inguushi |
| Tiedot | |
| Alue | Ingušia, Pohjois-Ossetia-Alania, Tšetšenia |
| Virallinen kieli |
 Venäjä–  Ingušia |
| Puhujia | 400 000 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | kaukasialaiset kielet (kiistanalainen) |
| Kieliryhmä | pohjoiskaukasialaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | cau (muut kaukasialaiset kielet) |
| ISO 639-3 | inh |
Inguušin kieli (inguušiksi гIалгIай мотт, galgai mott) on Venäjällä lähinnä Ingušiassa asuvien inguušien puhuma pohjoiskaukasialainen kieli. Sillä on virallinen asema Ingušian tasavallassa.
Levinneisyys ja puhujamäärä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Inguušit asuvat etupäässä Ingušiassa ja Pohjois-Ossetiassa. 1800- ja 1940-lukujen väestönsiirtojen seurauksena pieniä inguuširyhmiä on myös Keski-Aasiassa ja Lähi-idän maissa.[1] Vuonna 1989 Neuvostoliitossa laskettiin olevan 237 400 inguušia, joista 163 800 asui silloisessa Tšetšeno-Ingušetiassa, 32 800 Pohjois-Ossetiassa ja 19 900 Kazakstanissa. Inguušin kielen puhujia oli Venäjällä 212 300 henkeä.[2] Venäjän inguušeista 98,2 % ilmoitti äidinkielekseen inguušin ja 1,6 % venäjän. Toisena kielenään venäjää puhui 80,2 %.[3]
Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 413 000 inguušia[4] ja 405 300 inguušin kielen puhujaa.[5] 92,2 % inguušeista osaa inguušia,[6] 87,7 % venäjää[7] ja 1,6 % tšetšeeniä. Pieni osa tšetšeeneistä puhuu vastaavasti inguušia.[6] Ingušian tasavallan koko väestöstä 86,6 % osaa venäjää ja 76,7 % inguušia.[8][9]
Historia ja murteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjällä käytetyn luokittelun mukaan inguuši kuuluu itäkaukasialaisten (nahilais-dagestanilaisten) kielten nahilaiseen haaraan. Sen lähin sukukieli on tšetšeeni, josta se on eriytynyt vasta neuvostoaikana luodun kirjakielen vaikutuksesta. Niistä on käytetty yhteistä nimitystä vainahilaiset kielet. Inguušissa ei ole murteita.[10]
Inguušien yhteydet tšetšeeneihin ja alueen muihin kansoihin kuten kabardeihin, osseeteihin ja georgialaisiin ovat aina olleet läheiset ja vieraiden kielten taitoa on suuresti arvostettu. Inguušin sana mott tarkoittaa ’kielen’ lisäksi myös ’oikeaa käyttäytymistä’. Ilmaisut наьха мотт ховш ва ’puhuu ihmisten kieltä, osaa käyttäytyä’ ja наьха мотт ховш вац ’ei puhu ihmisten kieltä, ei osaa käyttäytyä’ luonnehtivat ihmistä positiivisesti tai hyvin negatiivisesti.[11]
Kirjakieli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Inguušin kirjakieli luotiin 1920-luvun alussa latinalaisen kirjaimiston pohjalta. Sitä ennen inguušit olivat jossain määrin käyttäneet arabialaista kirjaimistoa. Vuonna 1938 siirryttiin kyrilliseen aakkostoon. Kielelle ominaisia äänteitä ilmaistaan kirjainyhdistelmien ja lisämerkin Ӏ (palotška) avulla. Kirjaimiston puutteena on se, ettei siinä merkitä pitkien ja lyhyiden vokaalien eroa.[12]
Inguušin aakkosto kirjainyhdistelmineen
| А а | Аь аь | Б б | В в | Г г | ГI гI | Д д | Е е | |
| Ё ё | Ж ж | З з | И и | Й й | К к | Кх кх | Къ къ | |
| КI кI | Л л | М м | Н н | О о | П п | ПI пI | Р р | |
| С с | Т т | ТI тI | У у | УI уI | Ф ф | Х х | Хь хь | ХI хI |
| Ц ц | ЦI цI | Ч ч | ЧI чI | Ш ш | Щ щ | Ъ ъ | Ы ы | |
| Ь ь | Э э | Ю ю | Я я | Яь яь | I |
Vuonna 1994 hyväksytyn Ingušian perustuslain mukaan inguuši on tasavallan toinen virallinen kieli venäjän kielen rinnalla. Kielellä julkaistaan koulujen oppikirjoja, lastenkirjoja sekä alkuperäistä ja käännettyä kaunokirjallisuutta. Kouluissa sitä opetetaan aineena. Inguušiksi ilmestyy sanoma- ja aikakauslehtiä, kieltä käytetään radiossa ja televisiossa. Nazranissa toimii kaksi teatteria, jotka esittävät inguušinkielisiä näytelmiä. Viranomaistoiminnassa kieltä käytetään lähinnä suullisesti.[13]
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kielen asema yhteisön suullisena kommunikaatiovälineenä on vakaa, eikä sitä pidetä mitenkään uhanalaisena. Kirjallinen käyttö on kuitenkin melko vähäistä, ja monissa perheissä puhutaan venäjää tai venäjän ja inguušin sekakieltä. Viime aikoina inguušin arvostus on noussut ja sen käyttöalaa pyritään laajentamaan.[14][11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 161. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 119–120. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 441. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 11.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 11.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.5. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem naibolee mnogotšislennyh natsionalnostei. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 11.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 11.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 11.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 11.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 166, 186. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8
- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 383. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 384. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 124–133. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 136. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inguušinkielinen Wikipedia hautomossa- Ethnologue: Ingush (englanniksi)
- Ingušski jazyk (venäjäksi)
