Inns of Court

Neljän Inns of Courtin yhdistetty vaakuna. Myötäpäivään alkaen ylhäältä vasemmalta: Lincoln’s Inn, Middle Temple, Gray’s Inn ja Inner Temple.

Inns of Court ovat englantilaisten ja walesilaisten oikeudenkäyntiasianajajien ammatillisia yhdistyksiä, joilla on toimitilat Lontoossa lähellä Royal Courts of Justicea. Asianajajan on liityttävä johonkin neljästä yhdistyksestä – Inner Temple, Middle Temple, Lincoln’s Inn tai Gray’s Inn – ennen kuin hän pääsee asianajajaneuvostoon (Bar Council) ja voi alkaa harjoittaa ammattiaan.

Yhdistykset tarjoavat jäsenilleen kokoontumistiloja ja yhteisöllisiä aktiviteetteja, kuten lounas- ja illallistapaamisia. Lisäksi ne kouluttavat ja ohjaavat valmistumisvaiheessa olevia opiskelijoita ja myöntävät näille rahallista tukea. Yhdistysten alaisuudessa toimii myös kurinpitolautakuntia, joiden tehtävänä on käsitellä jäsenistä tehtyjä kanteluita.

Yhdistyksiä ei ole koskaan rekisteröity virallisesti, mutta niillä on vakiintuneet käytänteet ja ohjesäännöt. Niiden toimintaa johtavat vuosittain valittu rahastonhoitaja (Treasurer) ja vanhemmat jäsenet (benchers). Ne ovat perustaneet myös kaksi yhteistyöelintä, Council of the Inns of Court ja Bar Council, joiden tehtävänä on edustaa, kouluttaa ja valvoa oikeudenkäyntiasianajajien ammattikuntaa.

Historia

Inns of Courtin alkuperä on hämärän peitossa, mutta varmuudella tiedetään, että Fleet Streetin eteläpuoliselle Templen alueelle alkoi ilmestyä lakimiehiä 1300-luvun puolivälissä. He perustivat Temppeliherrain ritarikunnan entisiin tiloihin kaksi ammatillista seuraa, joiden nimiksi vakiintui Inner Temple ja Middle Temple vuoteen 1388 mennessä. Fleet Streetin pohjoispuolelle perustettiin samoihin aikoihin kaksi muutakin lakimiesseuraa: Lincoln’s Inn Chichesterin piispan omistamalle tontille Chancery Lanella ja Gray’s Inn Grey de Wiltonin paronien entisen Lontoon-residenssin paikalle.

Lakimiesseuroista alettiin käyttää nimitystä ’Inns of Court’ vasta vuoden 1425 paikkeilla – ’inns’ (majatalot) tuli siitä, että ne majoittivat tiloihinsa lakimiehiä ja oikeustieteen opiskelijoita, ja ’of court’ (oikeuden) siitä, että niiden jäsenet työskentelivät kuninkaan oikeudessa. Majoituksen ohella ne tarjosivat jäsenilleen myös koulutusta, minkä ansiosta niistä alettiin puhua ’Englannin kolmantena yliopistona’.

Yhdistysten tärkeimmät jäsenpalvelut ovat edelleen samat kuin keskiajalla, tosin ne ovat muuttaneet huomattavasti muotoaan aikojen saatossa. Vaikka oikeustieteen opetus ei ole enää niiden yksinoikeus, ne tarjoavat yhä jäsenilleen työ-, asuin- ja kokoontumistilat sekä kirjaston ja kappelin ja järjestävät näille erilaisia yhteisöllisiä aktiviteetteja. Ne ovat ottaneet hoitaakseen myös vanhempien jäsenten (serjeants) palvelut, joita hoitivat aikaisemmin erilliset yhdistykset (serjeants’ inns).