Kaarlo Bergbom

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarlo Bergbom
Henkilötiedot
Syntynyt2. lokakuuta 1843
Viipuri
Kuollut17. tammikuuta 1906 (62 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti näytelmäkirjailija, teatterijohtaja
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kaarlo Juhana (Karl Johan) Bergbom (2. lokakuuta 1843 Viipuri17. tammikuuta 1906 Helsinki)[1] oli suomalainen teatterinjohtaja, suomenkielisen teatterin perustaja ja näytelmäkirjailija. Bergbom perusti Suomalaisen teatterin, jonka nimi muuttui myöhemmin Suomen Kansallisteatteriksi, sekä Suomalaisen oopperan, joka toimi vuoteen 1879.

Henkilötietoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlo Bergbom oli sukua kirjailija Fredrika Runebergille, jonka äiti oli omaa sukuaan Bergbom. Bergbomin isä Johan Erik Bergbom oli lakitieteen tohtori ja senaattori ja äiti Fredrika Juliana Roschier[2]. Nuori Bergbom opiskeli pianonsoittoa ja vieraili usein oopperaesityksissä ja konserteissa. Hän tuli ylioppilaaksi 1859, valmistui filosofian kandidaatiksi 19-vuotiaana 1863 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1868 aiheenaan Om det historiska dramat i Tyskland.

Taiteellinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergbom, J. W. Calamnius, Jaakko Forsman ja Frithiof Perander perustivat 1865 Kirjallisen Kuukauslehden, jossa Bergbom julkaisi kirjallisuuskritiikkejä sekä novellit Julian (1867), Aarnihauta (1868) ja Sydämiä ihmistelmeessä (1869).

Helsingissä perustettiin 1869 Suomalainen Seura kehittämään suomenkielistä kulttuuria. Seura jakaantui draamalliseen, kirjalliseen ja soitannolliseen osastoon, ja Bergbomista tuli draamallisen osaston toinen johtaja. Vuosina 1869–1870 hän järjesti suomenkielisiä teatteri- ja oopperanäytäntöjä. Bergbom teki 1871 opintomatkoja Saksaan ja Pietariin. Eräältä matkalta lähettämässään kirjeessä hän kertoo nähneensä 40 oopperaa ja yhtä paljon puhenäytelmiä.

Suomalaisen teatterin perustamiskokous pidettiin Helsingissä, Nya Teaternin yläkerran ravintolassa 22. toukokuuta 1872. Kieliriitojen sävyttämä ilmapiiri Helsingissä sai Kaarlo Bergbomin tuomaan teatterinsa ”sisäänajettavaksi” rauhallisemmalle maaperälle. Suomalainen Teatteri aloitti toimintansa Porissa syksyllä 1872. Suomalainen Teatteri viipyi Porissa kaikkiaan seitsemän viikkoa, jona aikana se esitti Hotelli Otavan teatterisalissa koko repertuaarinsa. Bergbom toimi teatterin johtajana vuoteen 1905 saakka ja uhrasi sinä aikana kaikki voimansa teatterin hyväksi. Ohjelmiston valitseminen ja ohjaaminen olivat silloin kokonaan Bergbomin harteilla. Hän hankki ohjelmistoon tunnettua ulkomaista draamakirjallisuutta sekä toi näyttämölle sen ajan vähäisen suomenkielisen tuotannon. Bergbomilla oli apunaan sisarensa Emilie Bergbom (1834–1905), jonka huolena oli teatterin raha-asioiden hoitaminen ja puvuston hankkiminen.

Bergbom suunnitteli alusta asti Suomalaiseen teatteriin myös lauluosastoa. Ensimmäiseksi oopperaksi hän valitsi Gaetano Donizettin Lucia di Lammermoorin. Syksyllä 1873 julkistettiin tieto ensimmäisistä kiinnityksistä ja lauluosaston nimestä: Suomalainen ooppera. Bergbom ohjasi oopperaesityksiä ja johti taitavana pianistina harjoituksia. Suomalainen ooppera joutui lopettamaan toimintansa rahavaikeuksien takia 1879.

Bergbom kirjoitti itse suomen- ja ruotsinkielisiä näytelmiä ja novelleja, muun muassa näytelmät Pombal och jesuiterna (1863) ja Paola Moroni (1870). Neuvoillaan hän auttoi muun muassa Minna Canthia, Gustaf von Numersia ja Elvira Willmania.

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Saimaan rannalla : laulunäytelmä 1:ssä näytöksessä lauluineen ja tansseineen. Toinen tekijä J. Korhonen. U. W. Telén & Co 1897.
  • Kaarlo Bergbomin kirjoitukset 1. Toim. Eliel Aspelin Haapkylä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1907.
    • Näytelmät:
      • Pombal ja jesuiitat (1863)
      • Paola Morani (1864)
    • Kertomukset:
      • Belsatzarin pidot (1864)
      • Julian (1867)
      • Aarnihauta (1868)
      • Sydämmiä ihmistelmeissä (1869)
  • Kaarlo Bergbomin kirjoitukset 2. Toim. Eliel Aspelin Haapkylä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1908.
    • I Tutkimukset:
      • Historiallinen draama Saksassa (v. 1868)
      • Heinrich Heine. Luonnekuva (v. 1864)
      • Ranskan toinen keisarikausi ja sen kirjallisuus I-III (v. 1866)
      • Karl Jonas Ludvig Almqvist (v. 1866)
      • Ulkomaan kirjallisuutta. Uusia romaaneja (v. 1867)
      • Neljä vuotta Suomen kirjallisuuden historiasta (v. 1870)
      • Saksalaisesta draamasta 1870-71 (v. 1872)
    • II Arvostelut (Kirjallisesta Kuukauslehdestä):
      • V. 1866:
        • Hermann Paul, Finnische Dichtungen.
        • K. Rosendahl, Ainamo, På Lemos strand, Sceniska monologer
        • Kapten Puff, Små berättelser och tidsbilder
        • Helmivyö suomalaista runoutta.
      • V. 1867:
        • Zach. Topelius, Läsning för barn
        • Album, utgifvet af Konstnärsgillet
        • Näytelmistö IV
        • Z. Topelius, Välskärin juttuja I
      • V. 1868:
        • Stella, En qvinna af vår tid
        • Theodor Sederholm, 1 Finland
        • Karl Robert Malmström, Erik Fleming
        • Axet 1867
        • (G. V. Antell) En natt i torpet
        • Näytelmäkirjallisuutta III.
      • V. 1869:
        • Karl Gustaf Estlander, De Bildande Konsternas Historia
        • Album, utgifvet af Nyländingar IV
        • A. Oksanen, Säkeniä II
        • (K. J. Gummerus) Rahvaan tytär
        • Biet Litterär kalender
        • Theaterikirjasto I-III
        • Näytelmiä II
        • (A. Andelin) Lyriska Dikter
        • Björnstjerne-Björnson, Kalatyttö
        • George Elliot, Silas Marner
        • Roderich Benedix, Kassan avain
        • A. Rahkonen, Laukkuryssä
        • Gabriel Lagus, Klubbhöfdingen
        • K.F. Eneberg. Dikter.
        • (E. Nervander) Dikter, Honkain Tarinat.
      • V, 1870:
        • T. Hahnsson, Haapakallio
        • J. H. Erkko, Runoelmia.
      • V. 1872:
        • A. Kivi, Margareta.
    • III. Teatterioloistamme (v. 1872):
      • Muutamia sanoja nykyisistä teatterioloistamme.
      • Vielä muutamia sanoja nykyisistä teatterioloistamme I-III.
  • Kaarlo Bergbom ja Suomalaisen teatterin synty : Kaarlo Bergbomin kirjoituksen teatterioloistamme 1872. Johdannon kirj. Eino Kauppinen. Otava 1960.

Bergbomin kirjallisessa jäämistössä on myös näytelmä Liuksialan ruusu, samoin kuin muiden näytelmien ja novellien suunnitelmia, runoja ja niiden harjoitelmia.[2]

  • Pieni tietosanakirja
  • Eliel Aspelin-Haapkylä, Suomalaisen teatterin historia 1–4, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Hannu-Ilari Lampila: Suomalainen ooppera. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21185-0
  • Petri Liukkonen: Kaarlo Bergbom Books and Writers. 2002. Viitattu 12.8.2006. (englanniksi)
  1. Suutela, Hanna: Bergbom, Kaarlo (1843 - 1906) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 12.1.2001 (päivitetty 13.5.2015). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.2.2017.
  2. a b Urho Verho: Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Kaarlo Bergbom, s. 41. Porvoo: WSOY, 1954.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]