Keljonjärvi (Kangasala)
| Keljonjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Kangasala |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Längelmäveden alue (35.72) |
| Laskujoki | Sillansalmi [1] |
| Järvinumero | 35.728.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 84,2 m [1] |
| Rantaviiva | 11,9322 km [2] |
| Pinta-ala | 1,72547 km² [2] |
| Tilavuus | 0,00440134374 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 2,58 m [2] |
| Suurin syvyys | 10,36 m [2] |
| Valuma-alue | 72,32 km² [3] |
| Saaria | 1 [2] |
 Keljonjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Keljonjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Kangasalla Sahalahden taajaman lähellä sijaitseva järvi.[2][1]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 173 hehtaaria eli 1,7 neliökilometriä ja se on 4,2 kilometriä pitkä ja 1,1 kilometriä leveä. Järven kaakkoispää on leveä ja järvi kapenee luodetta kohti mentäessä. Salmi, jolla järvi on yhteydessä Längelmaveteen, on kaksi kilometriä pitkä. Se alkaa Uittimensalmen kapeikolla, laajenee sitten Kankaanvedeksi, mutta kapenee taas Hakiansalmeksi. Salmen päässä sijaitsee pieni laajentuma Röyttänvesi, jonka päässä on vain 10 metriä leveä Sillansalmi.[2][1]
Pakkalan karttalehden alueella kallioperä on suurimmaksi osaksi liuskeista kiveä. Siihen on syntynyt jääkauden aikana mannerjäätikön kalliomurroksiin kuluttamia pitkiä ja syviäkin laaksoja, joiden suunta on luoteesta kaakkoon. Eräs tällainen näkyy maastossa kaakossa Läyliän järvestä alkavana ja luoteessa Keljonjärveen päättyvänä murroslinjana. Tähän laaksoon on muodostunut Iso Hirvijärvi, Vähä Hirvijärvi, Vasajärvi, Iso Saarijärvi, Iso Kaakkojärvi, Holtanoja ja sedimenttien peittämänä Keljonjärvi.[2][1][4]
Järvessä on yksi saari, Keljonsaari. Sen pinta-ala on yksi hehtaari, mikä on noin 0,6 % järven kokonaispinta-alasta. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 4,4 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0044 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 2,6 metriä ja suurin syvyys on 10,4 metriä. Syvin kohta sijaitsee keskellä järveä Keljonsaaren kohdalla. Yli kuusimetrisiä syvänteitä on neljä. Ne sijaitsevat Keljonsaaren, Uittimensalmen itäpuolella, Kankaanvedessä ja Röyttänvedessä.[2][1]
Järven rantaviivan pituus on 11,9 kilometriä ja sen rannat ovat pääasiassa peltomaata. Sahalahden taajama sijaitsee järven eteläpuolella, mutta sen asutusalueet eivät ylety vielä järven rannoille. Sen sijaan sitä ympäröi haja-asutusta ja rannoille on rakennettu vapaa-ajan asuntoja. Haja-asutus on keskittynyt Saarioisissa, Korpiniemessä, Moltsiassa ja Keljossa hieman tiheämmin. Eri kohteisiin johtaa tiet seututieltä 325, yhdystieltä 14011 ja 14013. Sillansalmen ylittää lyhyt kylätie.[2][1][5]
Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven vedenlaatu on tyydyttävää tasoa. Vedenväri on ruskeaa, mikä johtuu valuma-alueelta tulevasta humuspitoisuudesta vedessä. Humus on suoperäistä, mikä tekee siitä talvisin hapanta, mutta kesän levien yhteyttäminen neutraloi happamuuden muuttaen veden lievästi emäksiseksi. Vedessä on kesäisin usein leväkukintoja. Järvestä on vuosina 1967–2019 otettu noin 170 vesinäytettä, joiden mukaan järven tilaa voidaan hahmottaa. Veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 42,6 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus 927,3 μg/l. Kun fosforipitoisuudet vaihtelivat 1990-luvulla 40–60 μg/l, ovat ne sen jälkeen lievästi pienentyneet. Sen sijaan typpikuormitus on kasvanut vuoteen 2013 asti, mutta on laskenut noin 1000 μg/l :sta tasolle 500 μg/l. Syvänteen tilanne on hälyttävämpi, koska fosforipitoisuudet ovat siellä olleet 147 μg/l, viimeisin mittaustulos vuodelta 2019 on 91 μg/l . Korkein yksittäinen pitoisuus oli 490 μg/l. Typpipitoisuudet olivat syvänteessä keskimäärin 1653 μg/l ja suurimmillaan 290 μg/l. Näiden tietojen perusteella järvi on rehevöitynyt ja se soveltuu virkistyskäyttöön välttävästi.[3]
Vuonna 2019 tehdyn tutkimuksen loppuraportissa todetaan Keljonjärven lukeutuvan runsashumuksisiin järviin ja sen ekologisen tilan olevan tyydyttävä. Veden hygieninen laatu oli kesällä 2019 erinomainen ja lämpökestoisia koliformisia bakteereja todettiin vain 4 kpl/dl.
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Längelmäveden alueella (35.72), jonka Keljonjärven valuma-alueeseen (35.728) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 84,2 metriä mpy. Järvi on valuma-alueensa pääjärvi ja sen kautta kulkevat kaikki pinta-alaltaan 72 neliökilometrin alueelle satavat vedet. Järven lasku-uoma on Sillansalmi, joka laskee järven vedet Längelmäveden Saksalanselälle.[2][1][3]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa Keljojärveä ei vielä ole olemassa. Vuonna 1830 tapahtunut Kaivannon kanavan romahtamisessa Längelmävesi purkautui Roineeseen ja järven vedenpinta laski pari metriä. Matala Keljonlahti maatui kaventuen ja lyhentyen. Lahden suulla sijainneista Kalliosaarista maatui etelärannasta luoteeseen työntyvä niemi, joka kantaa edelleen Kalliosaaren nimeä. Niemen juurella sijaitsi Saaren kartano, jonka niemestä se kasvoi isommaksi. Niemen ja vastarannan väliin järvi lasku-uomalle varsin kapea salmi.[6][7][8][9][10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Keljonjärvi, Kangasala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
- ↑ a b c Keljonjärvi, Kangasala (35.728.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.11.2018.
- ↑ Kukkonen, M. & Sten, C-G.: Maaperäkartan 2141 08 selitys, Geologinen tutkimuskeskus, 1990, viitattu 19.1.2018
- ↑ Keljonjärvi, Kangasala (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050734.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017) suomi
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017) suomi
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1977. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
