Koira islamissa

Islam hyväksyy koirien käytön vain metsästykseen ja vartiointiin. Persialaisessa miniatyyrissa hallitsija metsästää ajokoirien avulla (Qajar-dynastia,1700-luku).

Koira on islamissa epäpuhdas ja halveksittu eläin. Poikkeuksena on Afrikassa vaikuttava maliki -lakikoulukunta, joka pitää koiria rituaalisesti puhtaina.

Islamilaisen sanonnan mukaan enkeli ei astu taloon, jos siellä on koira tai kuva. Profeetta Muhammedista kerrotaan, että hän määräsi tapettavaksi kaikki koirat Medinassa ja erityisesti väriltään mustat. Kun Saatana kristinuskossa kuvataan käärmeenä, islamissa Saatana (Iblis) esiintyy usein koirana.

Koira islamin pyhissä kirjoituksissa

Koraani

Koraanissa koiraa ei kuvata uskonnollisesti epäpuhtaana. Koira mainitaan täysin neutraaliin sävyyn Luolan suurassa (18:18 ja 18:22), missä kerrotaan kristillinen tarina seitsemästä unikeosta, joilla oli luolassa mukanaan myös koira. Yöllisen matkan suurassa (17:176) Jumalan antamien merkkien hylkääjää verrataan halventavasti koiraan, joka riiputtaa kieltään. Koira esiintyy myös Pöydän suurassa (5:4), jossa mainittuihin "metsästyseläimiin" koirankin katsotaan kuuluvan.

Islamin kielteinen suhtautuminen koiriin ei ole peräisin Koraanista. Karl-Heinz Ohligin ja eräiden muiden tutkijoiden mukaan Koraani kuitenkin edustaa vasta islamin varhaista kehitysvaihetta. Joseph Schachtin mukaan näkemys mustasta koirasta paholaisena esiintyy varhaisimmillaan imaami Ibn Hanbalilla (780–855).

Islamilainen perimätieto

Islamilainen hadith -perimätieto sisältää kymmenittäin kertomuksia koiran epäpuhtaudesta. Koira estää hyvien tekojen kerääntymisen, tuhoaa rukouksen vaikutuksen, karkottaa enkelit ja aiheuttaa rituaalista epäpuhtautta. Koska islamissa perimätieto menee Koraanin edelle (Koraania tulkitaan perimätiedon pohjalta), islamiin on vakiintunut käsitys koiran likaisuudesta.

Hyvien tekojen menetys

Muuan koiran aiheuttama kielteinen vaikutus on hyvien tekojen painoarvon lasku. Niitä arvioidaan viimeisellä tuomiolla. Muun kuin paimenkoiran pitäminen talossa vähentää kahdella qiratilla hyvien tekojen vaakakuppia viimeisellä tuomiolla. Toisen, tasoltaan "hasan" olevan hadithin mukaan ihminen menettää yhden qiratin jokaisena päivänä pitäessään talossa jotain muuta kuin paimenkoiraa.

Rukouksen vaikutuksen mitätöinti

Tasoltaan sahih olevan hadithin mukaan rukousta vahingoittavat nainen, aasi ja musta koira. Kielteisen vaikutuksen voi estää siten, että rukoilija asettaa eteensä satulan kahvan.

Vaikutus enkeleihin

Keskipäivän suura (93) Al-Duha kertoo Koraanin selityskirjallisuuden mukaan siitä, miten Muhammedin saamat ilmestykset loppuivat, ja Muhammed joutui pakanoiden pilkkaamaksi. Kävi kuitenkin ilmi, että keskeytys johtui vain Muhammedin talossa majailevasta koirasta. Kun tämä tapettiin, ilmestykset jatkuivat alkaen suuralla 93.

Epäpuhtaus

Koiran epäpuhtautta korostaa Muhammedin kehotus pestä koiran nuolema lusikka seitsemän kertaa ja kahdeksannen kerran pyyhkiä se vielä hiekalla.

Šaria

Ahmad ibn an-Naqib al-Misrin mukaan eläimistä koirat ja siat ovat rituaalisesti likaisia. Yksi islamin lakikoulukunnista, Afrikassa vaikuttava maliki, pitää koiria rituaalisesti puhtaina.

Fatwat

Islamilaisilla fatwa-sivustoilla muftit antavat uskoville vastauksia islamia koskeviin kysymyksiin. Islam Question & Answer -sivustolla on satoja vastauksia koiria koskeviin kysymyksiin. Erään vastauksen mukaan Shafi`i - ja Hanbali -koulukunnat katsovat, että koira kokonaisuudessaan on epäpuhdas. Joidenkin oppineiden mielestä vain koiran eritteet ovat epäpuhtaita, ja niistä sylki on äärimmäisen epäpuhdas (fatwa 976, 26. maaliskuuta 1998).

Koirien luvallisuudesta fatwasivustolla kerrotaan, että koiran pitäminen on islamissa kiellettyä paisi metsästystä ja vartiointia varten. Vartiointiin koiria saa käyttää vain maaseudulla, ellei muita keinoja ole. Muslimit eivät saa leikkiä koirien kanssa (fatwa 69840 18. marraskuuta 2005) tai pitää koiraa pelkästään lemmikkinä.

Koira eri uskonnoissa

Juutalaisuus ja kristinusko

Raamattu mainitsee koiran 32 kertaa ja useimmiten kielteisessä sävyssä. Myös juutalaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa koira voitiin nähdä vaarana ihmisen ja Jumalan suhteelle. Keskiajan kristillisissä legendoissa koira edelleen saattoi edustaa paholaista. Johann Wolfgang von Goethen (1749–1832) näytelmässä Faust paholainen naamioituu villakoiraksi (saks. Das ist also des Pudels Kern).

Zarathustralaisuus ja islam

Islamilaisilla teologeilla ei aluksi ollut selitystä koirakielteisyyteen. Kerrottiin, että kun kalifi kysyi asiaa uskonoppineelta, tämä vastasi "Näin perimätieto kertoo; syytä en tiedä." Myöhemmin alkoi ilmestyä perimätietoa, joka antoi selityksiä koiran asemaan. Luotettavan hadithin mukaan Muhammed sanoi mustan koiran olevan itse Saatana.

Arabisti Ignaz Goldziher arvelee, että islaminuskon kielteinen asenne koiraan oli vastavaikutusta zarathustralaisuudessa esiintyvään erittäin myönteiseen asenteeseen koiria kohtaan. Näin islam pyrki vahvistamaan omaa identiteettiään ja erottumaan persialaisesta kulttuurista, joka oli vaikuttanut paljon islamin sisältöihin. Zarathustralaisuuden myönteinen asenne koiriin näkyi siinä, että fakiirilla sanottiin olevan kymmenen kiitettävää piirrettä, jotka esiintyvät myös koirilla. Zarathustralaisuudessa katsottiin, että aina kun koira haukkui, demonit ja paholaiset pakenivat. Tämä persialainen uskomus siirtyi islamiin siten, että koiran uskottiin näkevän demoneita ja muita näkymättömiä olentoja. Koira muistutti tässä kukkoa, sillä Muhammedin kerrotaan sanoneen, että kukko on Saatanan vihollinen ja kiekuu silloin, kun näkee enkelin. Demonien karkottamisen ohella zarathustralaiset uskoivat, että koirat auttoivat ihmistä viimeisellä tuomiolla Helvetin tulen yläpuolella olevan sillan ylityksessä. Eskatologinen silta (sirat) siirtyi myös islaminuskoon, mutta ei ihmisiä auttava koira.

Ihmisen kutsuminen koiraksi on muslimeille voimakas herjaus, esimerkkinä "vääräuskoinen koira". "Koiran poika" (arab. ابن الكلب‎, Ibn al-kalb) on vahva arabiankielinen solvaus.

Koiria käytetään muslimimaissa lähinnä vain metsästys- ja paimenkoirina. Kansainvälisessä Kennel-liitossa FCI:ssä oli vuonna 2023 mukana vain kolme islamilaista maata, Bahrain, Indonesia ja Marokko, kun maailmassa islamilaisia maita on yhteensä 57.

Islamin koirakielteisyys on aiheuttanut ongelmia monikulttuurisissa maissa. Euroopassa on toisinaan ollut vaikea päästä koiran kanssa taksiin tai bussiin, jos kuljettajana on muslimi.

Vastaväitteitä islamin koirakielteisyydestä

Monet järjestöt Suomessa ovat tarttuneet asiattomaksi koettuun arvosteluun siitä, että koira olisi islamissa epäpuhdas eläin. Ensi- ja turvakotien liitto, Ihmisoikeusliitto, Suomen Punainen risti, Pelastakaa lapset ry, Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry ja Plan Suomi julkaisivat vuonna 2013 "Ei vihapuheelle" - projektin yhteydessä kirjoituksen, jossa torjuttiin väite koiran rituaalisesta epäpuhtaudesta islamissa. Adressin allekirjoittajiin kuului Suomen islamilainen yhdyskunta.

Järjestöt katsoivat, että Suomen Kennelliiton "Koiramme" - jäsenlehdessä julkaistu kuvaus islamin koiravastaisuudesta on kulttuurirasistista yleistämistä ja huonoimmassa tapauksessa antaa väärän kuvan islamista äärimmäisenä ja väkivaltaisena uskontona. Vastineessaan järjestöt korostavat, että muslimien joukosta löytyy myös koiraharrastajia, ja jokaisella uskonnolla on ääritulkintansa. Järjestöjen mielestä kirjoittaminen islaminuskon koiravastaisuudesta rakensi "tarpeetonta vastakkainasettelua Suomessa asuvien koiranomistajien ja muslimien välille siltoja rakentavan ja ratkaisulähtöisen näkökulman sijaan." Järjestöt katsoivat, että tällöin asetetaan "läntinen maailma ja islam vastakkain tavalla, joka vahvistaa kielteisiä stereotypioita islamista ja esittää läntisen maailman sivistyneempänä kulttuurialueena."

Katso myös

• Zarathustralaisuuden vaikutus islamiin

Lähteet

• Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7 (englanniksi)