Koivuhiiri
| Koivuhiiri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[3] |
| Yläheimo: | Dipodoidea |
| Heimo: | Hyppyrotat Dipodidae |
| Alaheimo: | Koivuhiiret Sicistinae |
| Suku: | Koivuhiiret[4] Sicista |
| Laji: | betulina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sicista betulina |
|
 Koivuhiiren levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koivuhiiri (Sicista betulina) on hyppyrottien heimoon (Dipodidae) kuuluva pienikokoinen jyrsijälaji, joka elää harvinaisena myös Suomen luonnossa.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koivuhiirtä tavataan yhtenäisesti Etelä-Suomesta ja Baltiasta itään suureen osaa Pohjois-Aasiaa, muttei kuitenkaan Kaukoidässä. Laikuttain sitä esiintyy myös Skandinaviassa ja Keski-Euroopan itäosassa.[5]
Suomessa koivuhiirtä tavataan Etelä- ja Keski-Suomesta Oulun korkeudelle asti: lajia esiintyy linjan Lohja-Tampere-Jyväskylä-Ilomantsi kaakkoispuolella. Suomessa laji on vähälukuinen ja rauhoitettu. Se on aiemmin toiminut uhanalaisten lehtojen bioindikaattorina.
Koivuhiiren elinympäristöä ovat lehdot ja reheväkasvuiset pensaikot. Vuodenaikojen mukaan laji voi vaihdella elinpaikkaansa. Loppukesästä koivuhiiri ilmaantuu viljelyksille jyviä etsimään, mutta sen voi huomata myös heinittyneiltä hakkuualueilta.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koivuhiiren ruumis on 5–7,5 senttiä pitkä, häntä 7,5–11 senttiä. Koivuhiiri on pienikokoinen ja painaa 5–15 g. Selvin tuntomerkki on musta juova selässä sekä siimamainen ruumista pidempi häntä. Väritys on tasaisen ruskea ja selässä on leveähkö tumma juova. Etu- ja takajalan uloin varvas voi tarttuessaan kääntyä muita varpaita vastaan – tämä on sopeutuma kiipeilyyn.
Koivuhiiri muistuttaa ulkonäöltään Suomessa huomattavasti yleisempää peltohiirtä, mutta on sitä pienempi ja pitkähäntäisempi. Lajit eivät ole läheistä sukua toisilleen, sillä koivuhiiri kuulu eri heimoon kuin varsinaiset hiiret.[5]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koivuhiiri käyttää ravinnokseen siemeniä, marjoja ja hyönteisiä.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koivuhiiret kiipeilevät korsissa ja pensaistossa etsimässä ravintoa. Ilman lämpötila vaikuttaa hiiren liikkumiseen. Kesälläkin viileällä säällä se pysyy heinillä vuoratussa pesässään. Koivuhiiret viettävät horroksessa lokakuusta touko-kesäkuuhun puunkolossa tai maanalaisessa onkalossa. Horroksen aikana koivuhiiren paino voi laskea 50 %.[5]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koivuhiiren elinikä on kaksi talvea, mutta se voi elää jopa 5-vuotiaaksi. Koivuhiirellä on hidas lisääntymisrytmi ja naaras tuottaa yhden poikueen vuodessa. Poikaset syntyvät maanpinnalle heinistä rakennettuun kesäpesään. Jälkeläisiä poikueessa on 1–11 kappaletta. Koivuhiiri lisääntyy suppeina yhdyskuntina, ja yksilö on sukukypsä noin vuoden iässä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Meinig, H., Zagorodnyuk, I., Henttonen, H., Zima, J. & Coroiu, I.: Sicista betulina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Koivuhiiri – Sicista betulina Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Sicista betulina Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 21.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 21.7.2015.
- ↑ a b c Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät, s. 107. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04235-1
