Kulosaaren silta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kulosaaren silta
Näkymä Kalasatamasta Kulosaareen. Sillan vasemmalla puolella metrorata ja tornitalo Loisto.
Näkymä Kalasatamasta Kulosaareen. Sillan vasemmalla puolella metrorata ja tornitalo Loisto.
Ajokaistoja 3+3
Ylittää Kuorekarinsalmi
Sijainti Sörnäinen–Kulosaari, Helsinki
Ylläpitäjä Helsingin kaupunki
Siltatyyppi teräksinen palkkisilta
Pisin jänneväli 42 m
Pituus 321 m
Leveys 32 m
Liikenne päivässä 65 000 ajoneuvoa
Avattu liikenteelle 1957
Koordinaatit 60°11′10.5″N, 024°59′08″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kulosaaren silta on vuonna 1957 valmistunut hieman yli 300 metriä pitkä tieliikennesilta, joka yhdistää Kulosaaren Helsingin kantakaupunkiin Sörnäisissä. Sen kautta kulkee 3+3-kaistainen Itäväylä, joka on osa seututietä 170. Aiemmin sillan kautta kulkivat myös valtatie 6 ja valtatie 7, mutta ne siirrettiin kulkemaan Viikin kautta Lahdenväylää yhdessä valtatien 4 kanssa. Nykyään valtatie 7 alkaa virallisesti Porvoonväylän alusta ja valtatie 6 Koskenkylästä.

Sillasta on vuonna 2023 tehty purkamispäätös. Purkutyö alkaa aikaisintaan vuonna 2027.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puusilta 1930-luvulla.

Aiemmin paikalla sijainnut puurakenteinen avattava kääntösilta sijaitsi nykyisen metrosillan kohdalla. Se purettiin uuden sillan valmistuttua. Vanhalle sillalle oli sijoitettu myös Kulosaaren raitiotien kiskot. Raitioliikenne Kulosaareen oli ollut keskeytettynä vuodesta 1936 lähtien siltapenkereen vajoamisen vuoksi, mutta 1937 linjaa liikennöitiin tilapäisesti ja vuodesta 1939 lähtien uudestaan vakituisesti sodan aiheuttaman linja-autopulan vuoksi. Lopullisesti raitioliikenne sillalla lopetettiin 14. helmikuuta 1951.

Vanha Kulosaaren puusilta oli valmistunut vuonna 1918. Sen rakenne koostui paalupukeista ja lyhyistä puupalkeista. Silta oli puiseksi katusillaksi kookas.[1][2]

Suunnittelu ja rakentaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha puusilta oli 1930-luvun lopussa hyvin kuormittunut, ja sen ylitti vuosittain yli 500 000 ajoneuvoa. Uuden sillan rakentamista ehdotettiin jo vuonna 1941, mutta jatkosodan vuoksi sitä ei ryhdytty rakentamaan. Helsingin kaupunginhallitus järjesti uudesta sillasta suunnittelukilpailun vuonna 1949.[3] Sen voitti Bruno Kivisalo.[4] Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1953, ja liikenteelle silta avattiin 6. marraskuuta 1957. Minkäänlaista avajaisseremoniaa ei järjestetty.[3]

Uusi silta oli valmistuessaan ajan mittapuussa hyvin suuri: 321 metriä pitkä ja 32 metriä leveä.[5] Silta suunniteltiin niin leveäksi, että metro mahtuisi sille, mutta myöhemmin ilmeni, että silta oli kuitenkin liian kapea. Metrosuunnitelmat olivat 1950-luvulla vasta ajatustasolla, ja silloin pohdinnassa ollut metrokalusto muistutti enemmän pikaraitiotievaunuja kuin nykyisiä Helsingin leveitä metrovaunuja. Raiteille varattu keskikaista otettiin 1960-luvulla autoliikenteen käyttöön.[6] Metroliikenteelle valmistui vuonna 1973 oma silta Kulosaaren sillan pohjoispuolelle.[5]

Sillassa on kantavana rakenteena teräspalkit ja se on varhaisia hitsattuja siltoja Suomessa. Sillan suunnittelussa Bruno Kivisalo käytti Suomessa ensimmäistä kertaa arinateoriaa, joka myöhemmin yleistyi palkkisiltojen suunnittelussa.[7] Arinaksi kutsutaan rakennetta, jonka muodostavat ristikkäiset palkit.[8] Kulosaaren sillassa on yhdeksän aukkoa, joiden jännemitat ovat 30, 34, 35, 30, 35, 40, 42, 40 ja 35 metriä.[7]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulosaaren silta on varsin kuormitettu, sillä sen kautta kulkee päivittäin noin 50 000 ajoneuvoa.[9] Sillalla kulkee myös pyöräliikennettä ja jalankulkijoita. Pyöräväylä on sallittu mopoille. Vuorokaudessa sillan ylittää noin 4 000 pyöräilijää.

Kuormitus ja vauriot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sillan rakenteita.

Rakenteita vahvistettiin useita vuosia kestäneessä urakassa 2010-luvulla. Kun työt olivat lähes valmiita kesällä 2010, sillan alla olleet rakennustelineet ja osa kaukolämpöputkien eristeistä syttyivät tuleen. Tulipalo heikensi sillan kantavia rakenteita[10][11] siinä määrin, että osa jouduttiin vaihtamaan. Työt saatiin niiden osalta valmiiksi loppukesällä 2011.[12]

Sillassa havaittiin vakavia vaurioita vuonna 2020. Välituista löytyi useiden senttimetrien levyisiä halkeamia, ja perustukset olivat painuneet alaspäin. Vaurioiden uskotaan aiheutuneen Kalasataman alueen paalutustöistä ja Capellan puistotieltä nousevan ramppisillan rakennustöistä. Myös viereisen metrosillan vahvistamiseksi tehty porapaalutus on saattanut vaurioittaa Kulosaaren siltaa.[9][5]

Purku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 aloitettujen maaperätutkimusten perusteella Helsingin kaupunki laski, ettei kuormittuneen sillan korjaaminen ole kannattavaa. Purkutöiden arvioidaan alkavan vuonna 2027 sen jälkeen, kun raitioliikenne on alkanut Kruunusilloilla. Alun perin korjaustöiden ilmoitettiin alkavan arviolta vuonna 2025, mutta Helsingin päättäjät päättivät lykätä urakkaa Kruunusillat-raitiotien valmistumiseen asti, jotta liikennettä voidaan Kulosaaren sillan uusimistyön aikana ohjata paremmin joukkoliikenteeseen.[13] Sillan uusimisessa kestää 2,5–3 vuotta. Urakan on todettu maksavan kymmeniä miljoonia euroja.[14]

Uusimistöiden aikana sillalla on käytössä autoliikenteelle yksi kaista suuntaansa. Myös pyöräilylle ja jalankululle varataan yksi kaista. Uudesta sillasta tulee leveämpi, ja pyöräilylle ja jalankululle varataan aiempaa enemmän tilaa. Suunnittelussa huomioidaan myös mahdollinen raitioliikenne.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Aitta, 2004, s. 98
  2. ↑ Rytsä, Paavo: Kulosaaren vanha ja uusi silta (Filmikatsaus vuodelta 1955, kesto 1.26) 24.1.2012. Yle Elävä arkisto. Viitattu 7.4.2018.
  3. ↑ a b Erävuori, Jukka: Helsingin sataman ja satamahallinnon historia, s. 137–141. Helsingin kaupunki, 1981.
  4. ↑ Kolbe, Laura: Kulosaari - Helsingin 42. kaupunginosa (Internet Archivessa, tallennettu 6.10.2007) Laura Kolbe. Arkistoitu 6.10.2007. Viitattu 1.5.2015.
  5. ↑ a b c Palkoaho, Milla: Vauriot havaittiin vuonna 2020 – Tältä sillan alla näyttää nyt Helsingin Sanomat. 2.10.2023. Viitattu 6.10.2023.
  6. ↑ Miettinen, Henri: Pikaraitioteiden pikaisuus (PDF) (s. 16–17) henrimiettinen.files.wordpress.com. 12.02.2022. Aalto-yliopisto. Viitattu 20.6.2022.
  7. ↑ a b Aitta, 2004, s. 201
  8. ↑ Aitta, 2004, s. 492
  9. ↑ a b Aholainen, Saara & Bäckgren, Noona: Kulosaaren sillasta on paljastunut vaurioita, nyt tutkitaan merenpohjaa – ”Vaikuttaa aika huolestuttavalta” Helsingin Sanomat. 23.4.2021. Viitattu 6.10.2023.
  10. ↑ Kulosaaren palanut silta korjattu ennen koulujen alkua 4.6.2012. Yle. Viitattu 13.3.2017.
  11. ↑ Kulosaaren sillan tulipalon tuhoja korjataan pitkään 4.6.2012. Yle. Viitattu 13.3.2017.
  12. ↑ Kulosaaren sillan korjaus viivästyy kuukausia 12.7.2010. Yle. Viitattu 13.9.2011.
  13. ↑ Sinkko-Westerholm, Pipsa & Takala, Sami: Helsinki lykkää vajonneen Kulosaaren sillan uusimista Helsingin Sanomat. 3.11.2023. Viitattu 3.11.2023.
  14. ↑ a b Nissinen, Elina: Pahin vaihtoehto toteutuu: Kulo­saaren silta joudutaan purkamaan Helsingissä Helsingin Sanomat. 2.10.2023. Viitattu 6.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kulosaaren_silta&oldid=22595138”