Litulaukka
| Litulaukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Litulaukat Alliaria |
| Laji: | petiolata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Litulaukka eli rohtolitulaukka (Alliaria petiolata) on valkokukkainen ristikukkaiskasvi, jonka murskattujen lehtien tuoksu muistuttaa valkosipulia eli kynsilaukkaa; tästä kasvi on saanut nimensäkin.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Litulaukka kasvaa 20–100 cm korkeaksi. Sen kolmion- tai sydämenmuotoiset lehdet ovat 10 cm pitkät ja 2–6 cm leveät. Se voi talvehtia ruusukkeena. Keväällä puhkeavat valkeat kukat ovat halkaisijaltaan 8–15 mm ja tiiviinä kukintona. Terälehtiä on ristikukkaiskasvien tapaan neljä.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Litulaukkaa tavataan Länsi- ja Keski-Euroopassa Espanjaa ja Portugalia lukuun ottamatta. Pohjoismaissa sitä kasvaa paikoin rannikoilla ja yleisemmin Ruotsin eteläosassa.[1] Suomessa se on melko yleinen Ahvenanmaalla sekä Turun ja Helsingin seuduilla. Yksittäisiä havaintoja on muualta Etelä- ja Keski-Suomesta Ouluun saakka.[2]
Litulaukka on kasvanut luonnonvaraisena eteläisimmässä Suomessa, mutta sitä on käytetty rohdoskasvina, minkä vuoksi se on levinnyt paikoin kiusaksi asti.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkosipulimaisen makunsa vuoksi litulaukkaa on käytetty mausteena ainakin Venäjän eteläisissä osissa, ja Euroopan kasvissyöjät ovat tutkineet sen viljelyäkin. Myös eroosion estämiseen on kasvia kokeiltu. Yhdysvalloissa litulaukka aiheuttaa vieraslajina ongelmia, koska sillä ei juuri ole luontaisia vihollisia ja se on jopa myrkyllinen eräiden perhosten nuoruusasteille.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Anderberg, Arne: Löktrav Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.8.2008. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Litulaukka Alliaria petiolata) Kasviatlas 2009. 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 8.4.2011.
- ↑ Hamari, Risto: "Elämäntapa luo kasvimaailmaa" (oppimateriaali). Edu.fi. (Arkistoitu – Internet Archive) (luettu 30.6.2007.)
- ↑ F. A. Novak: ”Ristikukkaiset”, Maapallon kasvikuvasto, s. 146. (suom. Jorma Taarna) Tammi, 1965.
- ↑ Debby Kleinstein: Garlic Mustard (Alliaria petiolata) Invasion Biology Introduced Species Summary project - Columbia University. 17.10.2001. Viitattu 9.2.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Lajitietokeskus: Litulaukka (rohtolitulaukka) (Alliaria petiolata)
- Kasviatlas 2020: Litulaukan eli rohtolitulaukan (Alliaria petiolata) levinneisyys Suomessa
- Pohjolan kasvien pauloissa: Alliaria petiolata – (rohto)litulaukka
- JSTOR Global Plants: Alliaria petiolata (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Alliaria petiolata (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Alliaria petiolata (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Alliaria petiolata (englanniksi)
- Flora of China: Alliaria petiolata (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Alliaria petiolata (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||
