Norjan vastarintaliike

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksalaisten joukkojen komentaja antautuu Norjassa vuonna 1945.

Norjan vastarintaliike on yhteisnimitys niille monille vapaaehtoisten sissien ja partisaanien ryhmille, jotka taistelivat natsi-Saksan miehitysjoukkoja ja Vidkun Quislingin johtamaa natsimielistä Norjan hallitusta vastaan toisen maailmansodan aikana. Vastarinta alkoi Norjan miehityksen jälkeen keväällä 1940 ja jatkui aina Saksan antautumiseen 8. toukokuuta 1945 asti.[1]

Yli kaksituhatta vastarintaliikkeen jäsentä sai surmansa liikkeen iskuissa, teloituksissa tai keskitysleireillä.[2][1]

Vastarintaliikkeeseen kuuluivat muun muassa organisaatiot nimeltä Milorg, Osvaldgruppen, 2A, Oslogjengen, Pellegruppen ja SOE. Vastarintaliike auttoi Norjan laillista hallitusta siirtymään maanpakoon Isoon-Britanniaan, teki sabotaasi-iskuja Saksan armeijaa vastaan ja surmasi norjalaisia natsihallinnon tukijoita.

Norjan vastarintaliikkeellä oli osuus siihen, että natsit eivät saaneet valmistettua ydinasetta, koska vastarintaliike upotti aluksen, joka kuljetti deuteriumia Saksaan (operaatio Gunnerside helmikuussa 1944).[1]

1980-luvulla paljastui, että Ruotsi oli salaa auttanut Norjan vastarintaliikettä kouluttamalla Ruotsin puolella lähellä Norjan rajaa 7 000–8 000 taistelijaa ja antamalla heille varusteita. Vastarintataistelijoiden koulutusleirit oli naamioitu Ruotsin poliisin koulutusleireiksi.[1]

Norjan vastarintaliike[1]
Taisteluissa kuolleita 500
Saksalaisten teloittamia 400
Saksaan viedyt juutalaiset 900 (joista 700 kuoli)
Saksaan vietyjen kokonaismäärä 8 000 (joista 2 000 kuoli)
  1. a b c d e Jacob Sörensen: Taistelu Saksaa vastaan. Historialehti, 2010, nro 11, s. 18–25. Somero: Storia Kustannus oy. ISSN 1795-4215
  2. Norwegian Resistance Coup PBS. Viitattu 19.10.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]