Paphiopedilum delenatii
Paphiopedilum delenatii | |
---|---|
Paphiopedilum delenatii |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
Alaheimo: | Tikankonttikasvit Cypripedioideae |
Tribus: | Cypripedieae |
Alatribus: | Paphiopedilinae |
Suku: | Venuksenkengät Paphiopedilum |
Alasuku: | Parvisepalum |
Laji: | delenatii |
Kaksiosainen nimi | |
Paphiopedilum delenatii |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Paphiopedilum delenatii Wikispeciesissä |
Paphiopedilum delenatii on vietnamilainen, venuksenkenkien alasukuun Parvisepalum kuuluva kämmekkälaji. Alueen muista venuksenkenkälajeista poiketen se kasvaa happamassa maaperässä.[2]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]P. delenatiin nahkeat lehdet ovat muodoltaan soikeat, väriltään siniharmaan ja valkoisen kirjavat ja kasvavat 6–7 lehden ruusukemaisina ryhminä.[2][3] Kukkavarsi kasvaa varttuneen kasvin keskeltä ja sen kärjessä kasvaa useimmiten yksi, joskus kaksi, harvoin kolme kukkaa.[3]
Kevyen makeantuoksuiset kukat ovat noin kahdeksan senttimetriä leveät ja väriltään yleensä hennon ruusunpunaiset tai melkein valkoiset; sepalit ja petalit ovat vaaleammat, huuli tummempi.[2][3][4] Laji kasvaa noin 25 cm korkeaksi.[2] Kukinta tapahtuu luonnossa joulukuussa ja vankeudessa myöhemmin, tammikuusta huhtikuuhun.[4][2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]P. delenatii löydettiin vuonna 1914, jolloin tuntemattomaksi jäänyt ranskalainen sotilas lähetti Vietnamin Tonkinista lajin eläviä taimia kotimaahansa.[2] Taimet päätyivät Delenat'n ja Wornayn hoitoon. Vuonna 1924 André Guillaumin kuvasi lajin näistä tuontiyksilöistä Bulletin de la Société Botanique de France -julkaisussa vuonna 1924 ja nimesi sen lajin ensimmäisenä Euroopassa kukkimaan saaneen Delenat'n mukaan.[2][3]
Pitkään luultiin lajin kadonneen luonnosta, kunnes vuonna 1992 suuri määrä lajin yksilöitä löydettiin Hongkongin ja Taiwanin mustan pörssin markkinoilta. Näiden yksilöiden uskotaan olleen peräisin Vietnamista, mutta tutkimuksista huolimatta tarkempaa alkuperää ei tunneta. Kasveja oli ostettu vuodesta 1990–1991 alkaen viidakkokylistä 1–3 Yhdysvaltain dollarin kilohintaan ja myyty edelleen Taiwanissa kymmenellä dollarilla kilo. Hongkongin kautta lajia on myyty edelleen länsimaihin, joissa hinta on ollut viisi dollaria yksilöltä. Vuonna 1993 voimaan tulleesta kansainvälisestä CITES-kaupparajoituksesta huolimatta pimeä kauppa on jatkunut.[2]
Elinympäristö ja hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]P. delenatii kasvaa Vietnamin pohjoisosissa 800–1300 metrin korkeudessa.[3] Vuosina 1990–1991 lajia löydettiin myös Etelä-Vietnamin Nha Trangin alueelta.[3] Se kasvaa graniittisten vuorien happamassa maaperässä tai kivien päällä, usein jokien ja purojen lähellä sammaleisissa rotkoissa.[2][3] Alueen ilmasto on talvesta kevääseen vähäsateinen, kesäisin kuiva, ja syksyisin sateinen ja lämpötila vaihtelee talven 13–22 °C:sta kesän 17–28 °C:seen.[3] Ilmankosteus on korkea, ja kasvi saa vettä kasteesta ja kondensaation kautta.[3]
Huonekasvina laji tarvitsee luontaisen elinympäristönsä tavoin talvella hieman matalamman lämpötilan kuin kesällä eikä se siedä kasvualustansa täydellistä kuivumista. Sillä on vajaan kuukauden mittainen runsasvaloinen lepokausi.[3][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rankou, H. & Averyanov, L.: Paphiopedilum delenatii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Enkvist-Lundberg, Marie: Musta taru Kiinan ja Vietnamin Paphiopedilumeista. Orkidealehti, 1999, nro 5. Suomen Orkideaseura.
- ↑ a b c d e f g h i j Gary Yong Gee: Paphiopedilum delenatii yonggee.name. Viitattu 30. syyskuu 2011.
- ↑ a b Matthew Gore: Paph delenatii goreorchidconservatory.com. Arkistoitu 1.11.2006. Viitattu 30. syyskuu 2011.