Ruotsin taide

Anders Zorn: En premiär, 1888, on yksi tunnetuimmista ruotsalaisista maalauksista.

Osa artikkelisarjaa
Ruotsin kulttuuri
Yhteiskunta Historia Kieli Ruotsalaiset Uskonto Kristinusko Mytologia
Taiteet ja kirjallisuus Arkkitehtuuri Taide Kirjallisuus Musiikki
Muut Keittiö Elokuva Urheilu
Symbolit Lippu Vaakuna Svea-mamma Kansallislaulu Taalainmaanhevonen

Ruotsin taide on Ruotsin ja ruotsalaisten taiteilijoiden taidetta. Ruotsin taiteeseen ovat vaikuttaneet eri aikoina monet Länsi-Euroopan maat, kuten Saksa ja Ranska sekä muut Pohjoismaat.

Historia

Esihistoriallinen taide

Kalliopiirroksia Häljestassa, 1800-550 eaa.

Yksityiskohta riimukivestä, joka esittää Odinia, 900-luku eaa.

Kun mannerjää alkoi kivikaudella vetäytyä, etelästä tulevat keräilijä- ja metsästäjäkansat alkoivat asuttaa skandinaavista niemimaata. Tältä ajalta säilyneet merkit taiteesta ovat yksinkertaisia ja kuvastavat ajan materiaaleja. Kivikaudelta on säilynyt paljon muun muassa kalliopiirroksia. Bohuslänissä on yksi maailman suurimmista kalliopiirrosten keskittymistä.

Pronssikaudella syntyy samantyylinen koristetaide, jota siihen aikaan käytettiin jo Tanskassa. Noin vuonna 400 jaa kehitetään eläinornamentiikka.

Riimukiviä tehtiin vuosina 200–1130. Riimukivet ovat hyvin tyypillinen pohjoismainen taidemuoto, ja Ruotsista onkin löydetty eniten riimukiviä maailmassa.

Keskiaika ja gotiikka

Albertus Pictorin maalaus Härkebergan kirkossa (noin 1480).

Kristinuskon tulon myötä syntyi ikonografia, joka vakiinnutettiin heti kirkkoihin muun muassa alttarikaappien, krusifiksien ja kiviveistosten muodossa. Gotlannista tuli 1200-luvulla kuvanveistäjien keskus.

Gotiikka tuli Ruotsiin 1200-luvun loppupuolella. Linköpingin tuomiokirkko edustaa suurimmaksi osaksi englantilaista gotiikkaa ja kirkossa on paljon koristeellisia veistoksia. Monissa tuon ajan töissä näkyy ranskalainen vaikutus, esimerkiksi Öjan kirkon krusifiksit Gotlannissa, ja Eerik Pyhän patsas Roslags-Bron kirkossa Upplandissa.

Kuvilla kertominen lisääntyi Keski-Ruotsin kirkoissa 1400-luvun loppupuolella muun muassa kirkkomaalari Nils Håkanssonin ja hänen oppilaansa Albertus Pictorin myötä. Aikakauden aiheet olivat useimmiten uskonnollisia tai myyttisiä.

Bernt Notken veistos Pyhä Yrjö ja lohikäärme näiltä ajoilta on Tukholman Suurkirkossa. Saksalaissyntyinen Notke oli yksi keskiaikaisen Pohjois-Euroopan tärkeimpiä taiteilijoita. Tuotteliaan Notken intensiivinen ja ekspressiivinen tyyli vaikutti laajalti. Hän asui ajoittain myös Ruotsissa.

Renessanssi ja karoliininen barokki (1500- ja 1600-luku)

Alexander Roslin: Kustaa III:n muotokuva, 1777.

Vuonna 1635 maalattu kopio Urban Målaren maalauksesta Vädersoltavlan, joka on vanhin tunnettu kuva Tukholmasta (alkuperäinen vuodelta 1535).

Ajan maalaustaide tarkoitti Ruotsissa suurimmaksi osaksi ulkomaisten taiteilijoiden maalaamia muotokuvia ruhtinaista. Tyylillisesti aikakausi muistutti renessanssin taidetta.

Mahtailevuus, loisteliaisuus ja koristeellisuus tekivät esiinmarssinsa 1600-luvun karoliinisen barokin aikaan. Suurvalta-aika – 1600 ja 1700-lukujen ensimmäisinä vuosikymmeninä – oli arkkitehtuurin aikaa. Rakennettiin joukko linnoja, kartanoita ja kirkkoja, esimerkiksi Tukholman linna.

Rokokoo ja kustavilaisuus

Vapauden aika ja kustavilainen aika merkitsivät Ruotsissa suurta kulttuurista elpymistä. Aluksi tyyli edusti rokokoota. Ajan muotokuvamaalarit tekivät ruotsalaisesta maalaustaiteesta kansainvälisesti tunnettua, kun monet taiteilijat lähtivät maasta Eurooppaan. Yksi rokokoon edustajista oli Gustav Lundberg, jonka maalaustyyli määritti pitkän ruotsalaisen muotokuvataiteen tyyliä. Lundberg on edustettuna Pariisin Louvressa samoin kuin kansallismuseossa ja taideakatemiassa Ruotsissa. Rokokoon jälkeen, noin 1770-luvulla Ruotsissa alkoi kustavilainen aikakausi, jota pidetään ruotsalaisena versiona uusklassismista. Kustavilaisuudessa oli vaikutteita sekä Ranskasta että Englannista.

Kustaa III:n kuoleman jälkeen ruotsalaisessa taiteessa tuli lyhyt hiljainen kausi. Talonpoikaistyyli kukoisti kuitenkin muun muassa Taalainmaalla ja Helsinglannissa. Siellä valmistettiin taalainmaanhevosia, joissa käytetty tyyli on ns. ”kurpitsamaalausta”, kurbitsmålning. Se on Taalainmaalta peräisin oleva koristeellinen maalaustyyli.

Karl Johan -tyyli (1810–1840)

Luontokuvien maalaajat vallitsivat 1800-luvun puolen välin tienoilla keulakuvanaan Marcus Larsson. Taiteilijat Egron Lundgren ja Carl Fredrik Hill pyrkivät kuitenkin luomaan uutta. Hilliä pidetään yhtenä Ruotsin eturivin maisemamaalaajana, jonka maisemakuvat kuvaavat hänen persoonaansa. Hänen maalauksensa kuvaavat usein epätoivoa ja pimeyttä. Egron Lundgren kehitti akvarellitaiteen, ja maalasi löydöistään, joita hän teki monilla matkoillaan Euroopassa ja Aasiassa. Tänä aikakautena esiintyi paljon jopa historiamaalauksia, joita tekivät muun muassa Carl Gustav Hellquist ja Gustaf Cederström. August Malmström loi historiallisia ja romanttisia maalauksia sekä kuvitti monia saagoja.

Romantiikka (1840–1875) ja naturalismi (1870–)

Anders Zorn: Juhannustanssit, 1897.

Carl Larsson: Ateljeeidylli, 1885. Maalauksessa on taiteilijan vaimo ja Suzanne-tytär.

Richard Bergh: Pohjolan kesäilta, 1899–1900.

Voimakkaasta kehityksestä huolimatta ruotsalainen taide oli kansainvälisesti katsottuna lähes olematonta 1800-luvun loppuun asti. Tällöin monia ruotsalaistaiteilijoita alettiin tuntea myös Ruotsin rajojen ulkopuolella. Etenkin 1880-luku ja sitä seuranneet kaksi vuosikymmentä olivat ruotsalaisen taiteen kulta-aikaa. Kenties tunnetuin tämän ajan taiteilijoista on taidemaalari, etsaaja ja kuvanveistäjä Anders Zorn, joka sai ensimmäisen mitalin vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyssä. Zorn oli erittäin taitava öljyvärimaalari, jonka tyyli oli tarkka mutta vapaa. Jokainen pensselinveto oli usein tärkeä kokonaisuuden kannalta. Anders Zorn maalasi mielellään maisemia sekä ihmisiä ja tunnettu Taalainmaan maalauksistaan. Zornia pidettiin 1800-luvun lopulla yhtenä Euroopan eturivin taidemaalareista, joka maalasi useita sen ajan julkisuuden henkilöiden muotokuvia. Eräitä tunnettuja teoksia ovat Kärleksnymf (1883), En premiär (1888), Juhannustanssit (1897), President Grover Cleveland (1899) ja Badande kullor (1906). Zornin töitä on Musée d’Orsay -museossa Pariisissa ja USA:n Valkoisessa talossa. Hänen työnsä kuuluvat arvostetuimpiin ruotsalaistaiteilijoiden joukossa.

Tämän ajan suuria nimiä on myös kansan rakastama taiteilija Carl Larsson, joka Zornin tavoin vaikutti Taalainmaalla. Larsson maalasi akvarelleja, joiden aiheet olivat arkisia: hän kuvasi usein omaa perhettään ja kotia Sundbornissa. Hänen tyylinsä on ilmava sekä pehmeä, ja sitä sävyttävät pintojen ja linjojen välinen vuorovaikutus. Larsson maalasi myös freskoja ja seinämaalauksia, kuten esimerkiksi Midvinterblotin ja useita muita Ruotsin kansallismuseossa olevia freskoja. Larsson oli erittäin tunnettu Saksassa. Suurta kansansuosiota saavutti myös taidemaalari Bruno Liljefors, jonka tarkat maalaukset kuvasivat luontoa ja liikkuvia eläimiä. Taidemaalareista Eugène Jansson ja Ernst Josephson olivat erittäin taitavia. Janssonin maalaukset ottivat mallia van Goghilta, ja ne esittivät usein niin yksinkertaisia geometrisia kuvioita, rauhallista Tukholmaa kuin vahvoja mieshahmoja. Josephsonin tyyli oli vaihtelevampaa, ja hän on tunnettu mestarillisista öljyvärimuotokuvista. Hän on ollut inspiraationa myöhemmille modernisteille. Richard Bergh ja Nils Kreuger kehittivät myös muotokuvamaalausta.

Vuonna 1885 "Opponenterna"-niminen taiteilijaryhmä, johon kuului edellä mainittuja taiteilijoita, halusi uudistaa ruotsalaista maalaustaidetta. Joitakin vuosia myöhemmin 1890-luvulla Bergh ja Kreuger perustivat yhdessä Karl Nordströmin kanssa uuden tyylisuunnan, Varbergsskolanin. He vastustivat realistista maisemamaalausta ja saivat inspiraatiota Paul Gauguinilta. Etenkin Nordström otti inspiraatiota ranskalaisilta impressionisteilta. Eräs Nordströmin läheisiä ystäviä oli kirjailija ja yleisnero August Strindberg, joka oli myös ajan merkittäviä ruotsalaistaidemaalareita. Naistaiteilijoitakin alkoi nousta, kuten Eva Bonnier ja Hanna Pauli, joka otti vaikutteita muun muassa Rembrandtilta.

1900-luvun modernismi

Carl Milles: Pegasus.

Modernismi tuli Ruotsiin vuonna 1909 nuorista miestaiteilijoista koostuneen De Unga -taiteilijaryhmän mukana. Suuntauksen abstraktimpia muotoja edustivat Hilma af Klint, Nils Dardel ja Gösta Adrian Nilsson. Surrealismi ja ekspressionismi olivat ominaisia 1920-luvun puolivälille ja sitä seuranneille parille vuosikymmenelle. Surrealismia edusti muun muassa taiteilijaryhmä Halmstadsgruppen, kun taas ekspressionismin edustujia olivat esimerkiksi Sven Erixson ja Bror Hjorth. Aikakauden kuvanveistäjiä ovat Carl Eldh ja Carl Milles, joilla molemmilla on ollut suuri vaikutus taiteeseen. Milles lienee kautta aikain tunnetuin ruotsalainen kuvanveistäjä.

Toisen maailmansodan jälkeen ruotsalainen taide koki jonkinlaisen nousukauden, jonka aikana moni ruotsalaistaiteilija vakiinnutti asemansa. Demokraattinen idea taidetta kaikille syntyi, ja eri puolilla Ruotsia perustettiin monia taiteilijayhdistyksiä. Vuonna 1947 taiteilijaryhmä nimeltään 1947 års män toi konkretismin Ruotsiin. Ekspressionistit, kuten Torsten Renqvist, ja informalistit, kuten Rune Jansson ja Eddie Figge, tulivat kuvaan 1950-luvulla. Muun muassa taiteilijat Philip von Schantz ja Nils G. Stenqvist olivat mukana elvyttämässä ruotsalaista taidegrafiikkaa.

Ruotsalainen nykytaide

Lars Vilks: Nimis, 1990-luku.

Carl Fredrik Reuterswärd: Non violence.

Nykytaiteella viitataan meidän aikanamme tehtävään taiteeseen tai laajemmin taiteeseen, jota on tehty 1960-luvun lopusta. Joukko taiteilijoita vakiinnutti asemansa 1960-luvulla poikkeamalla modernismin perusteista. Osa heistä oli saanut vaikutteita 1930-luvun dadaismista. Alettiin etsiä uusia tapoja ilmaista itseään esimerkiksi elokuvien, performanssien tai äänitaiteen välityksellä. Taiteen käsitettä laajennettiin ja eri genrejä sekoitettiin keskenään. Poliittinen kannanotto oli tärkeää. Tämän kehityksen ruotsalainen, ja jopa kansainvälinen keskus oli Tukholman Moderna museet, jonka silloinen yli-intendentti oli Pontus Hultén. Museossa järjestettiin useita uraauurtavia näyttelyitä kuten Rörelse i konsten, johon kuului muun muassa Jean Tinguelyn ja Per Olov Ultvedtsin liikuteltavia veistoksia. Vuoden 1962 näyttelyssä 4 amerikanare esiteltiin muun muassa Robert Rauschenbergin ja Jasper Johnsin pop-taidetta, ennen kuin taiteilijat olivat edes lyöneet itsensä läpi Yhdysvalloissa. Tämän ajan tärkeitä ruotsalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Öyvind Fahlström ja Carl Fredrik Reuterswärd.

1970- ja 1980-luku

Postmodernismi erosi muodollisemmasta modernismista. Tänä aikana useat maalaustaiteelle omistautuneet ruotsalaiset taiteilijat tulivat esiin. 1980-luvulla taidemarkkinat kukoistivat, ja monet taiteilijat myivät kaikki tuotoksensa. Nimekkäimpiä taiteilijoita tällä aikakaudella olivat Cecilia Edefalk, Ola Billgren ja Max Book.

1990- ja 2000-luku

Kansainvälinen taide on vaikuttanut suuresti ruotsalaiseen taiteeseen. Suuret taidebiennaalit ympäri maailmaa ovat tärkeimmät maamerkit, esimerkiksi Venetsian biennaali. Maalaustaide on joutunut antamaan tilaa muun muassa valokuvaukselle, mutta perinteisillä taiteen muodoilla on yhä vahva asema. Tärkeimpiä vaikuttajia 1990-luvulla ovat olleet muun muassa Dan Wolgers ja Annika von Hausswollf. Lars Vilks on herättänyt suurta mielenkiintoa julkaisemalla taiteeseen ja yhteiskuntaan liittyviä teoksia.

Taidelehdet, kritiikki ja yleinen keskustelu

1900-luvun alkupuoliskolla ”hyvää” taidetta haluttiin levittää. Suurimmat päivälehdet julkaisivat aiheeseen liittyvä artikkeleita. 1960-luvulla näyttelyitä alkoi olla enemmän, jolloin taiteeseen liittyviä lehtiartikkeleita ilmestyi vain satunnaisesti. Taiteeseen keskittyviä julkaisuja oli alkanut ilmestyä jo pari vuosikymmentä aiemmin.

1960-luvun loppupuolella keskusteltiin julkisten varojen käytöstä taiteen tukemiseen. Keskustelun symbolina pidetään vuoden 1968 Underground-näyttelyn tapahtumia. Näyttelyn mainosjulisteessa oli hasista polttava alaston nainen, minkä vuoksi näyttely sensuroitiin. Yli-intendentti Folke Edwards erosi tehtävästään vastalauseena päätökselle.

Museot, galleriat ja taidetta edistävät instituutiot

Useimmat vanhempaan taiteeseen keskittyvät museot ovat valtion omistuksessa. Osa on paikallishallinnon tai yksityisen tahon omistuksessa. Nykytaiteeseen keskittyviä museoita on useampia, esimerkiksi Malmössä, Göteborgissa ja Tukholmassa.

Monet Ruotsin gallerioista ovat pääasiassa voittoa tuottavia laitoksia. Jotkut gallerioista keskittyvät osittain voiton tuottamiseen ja tukevat omia taiteilijoitaan rahallisesti sekä urallisesti, esimerkiksi Angelika Knäpper Gallery. Monet tärkeämmistä Ruotsin gallerioista ovat esimerkiksi taiteilijoiden johtamia eivätkä ne keskity voiton tuottamiseen, esimerkiksi Galleri 21 Malmössä ja Galleri Anna Nordlander Skellefteåssa.

Taidemessut ja taidetta edistävät tekijät

Biennaalit ja suuret taidemessut, kuten Stockholm Art Fair, ovat tärkeitä osatekijöitä nykytaiteessa. Muita taidenäyttelyitä ja -tapahtumia järjestää muun muassa Ruotsin yleinen taideyhdistys (SAK). Eniten taiteen edistämiseen vaikuttavat Kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva taidelautakunta sekä taiteilijoiden yhteistyötä ylläpitävä Iaspis (International Artists Studio Program in Sweden).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsin taide Wikimedia Commonsissa