Teemasivu:Uskonnot/Artikkelipoiminta 34
Ristiretket vendejä vastaan käytiin 1100-luvulla nykyisen Pohjois-Saksan alueella asuneita slaavilaisia vendejä vastaan. Aluksi retket olivat tanskalaisten ja saksien yrityksiä laajentaa valtaansa vendien alueelle. Vuonna 1147 paavi Eugenius III:n bulla antoi Pohjois-Euroopan kristityille luvan sotia paikallisia pakanoita vastaan sen sijaan, että heidän olisi pitänyt lähteä ristiretkelle Jerusalemiin. Saksit ja tanskalaiset löivät yhteistyössä vendit ja pakottivat heidät maksamaan veroa. Vuoden 1147 sota oli ainoa vendejä vastaan käyty sota, joka sai paavilta virallisen ristiretkijulistuksen.
Tanskan kuningas Valdemar I ja Saksin herttua Henrik Leijona jatkoivat vendialueiden valtausta. Vendejä vastaan käytyjen sotien aikana Tanskasta tuli lyhyeksi aikaa Itämeren alueen suurvalta. Kuningas Valdemar ja piispa Absalon kukistivat Arkonan kaupungin Rügenin saarella vuonna 1169. 1200-luvun alkuun mennessä vendien ruhtinaat olivat omaksuneet kristinuskon, ja esimerkiksi Mecklenburgin ja Pommerin hallitsijoista tuli aikanaan merkittäviä kristittyjä ruhtinaita.
