Tuntemattomat sankarit
| Tuntemattomat sankarit | |
|---|---|
| L'Armée des ombres | |
 Elokuvan juliste |
|
| Ohjaaja | Jean-Pierre Melville |
| Käsikirjoittaja | Jean-Pierre Melville |
| Tuottaja | Robert Dorfmann |
| Säveltäjä | Éric Demarsan |
| Kuvaaja | Pierre Lhomme |
| Leikkaaja | Françoise Bonnot |
| Pääosat |
Lino Ventura Simone Signoret Paul Crauchet Jean-Pierre Cassel |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Ranska |
| Levittäjä | Cecchi Gori Group |
| Ensi-ilta | 1969 |
| Kesto | 138 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tuntemattomat sankarit (ransk. L'Armée des ombres) on ranskalainen vuonna 1969 ensi-iltansa saanut Ranskan vastarintaliikkeestä kertova Jean-Pierre Melvillen ohjaama elokuva. Elokuvan tarina perustuu Joseph Kesselin samannimiseen romaaniin vuodelta 1943.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vastarintaliikkeen solua johtanut insinööri Philippe Gerbier (Lino Ventura) pidätetään lokakuussa 1942 Vichyn Ranskassa. Hänet lähetetään ensin keskitysleirille ja sieltä edelleen Gestapon päämajaan Hôtel Majesticillä Pariisissa. Vartijansa surmaten Gerbier pakenee ja matkustaa Marseilleen. Yhdessä kolmen miehensä Félix Lepercqin (Paul Crauchet), Guillaume Vermerschin ("Le Bison" Christian Barbier) ja Claude Ullmannin ("Le Masque", Claude Mann) Gerbier surmaa kurtistamalla petturina neljännen jäsenen Paul Dounatin (Alain Libolt).[1]
Lepercq värvää sittemmin mukaan vanhan ystävänsä Jean-François Jardien (Jean-Pierre Cassel). Jean-François tapaa tehtävällä Pariisissa Mathilden (Simone Signoret), joka sittemmin osoittautuu Gerbierin agentiksi. Gerbier matkustaa vapaan Ranskan esikutnaan Lontoossa brittiläisellä sukellusveneellä ja tapaa vastarintaliikkeen yhden johtohenkilön Luc Jardien, joka osoittautuu Gerbierin tuntemattomaksi veljeksi.[1]
Lepercq on tällä välin jäänyt Gestapon vangiksi ja Gerbier palaa Ranskaan tätä pelastamaan. Mathilde tekee suunnitelman, jonka mukaan Jean-François Jardie ilmiantaa itsensä päästäkseen Gestapon vankilan sisään. Jean-François ja Lepercq ovat sellitovereja ja molempia kidutetaan. Mathilde, Le Masque ja Le Bison soluttautuvat vankilaan sairaanhoitajaksi ja saksalaisiksi sotilaiksi naamioituneina. Lepercq on tarkoitus siirtää väärennettyjä papereja käyttäen. Kun tämä osoittautuu mahdottomaksi Jean-François anta hänelle oman itsemurhaan tarkoitetun syanidikapselinsa.[1]
Mathilde anoo Gerbieriä muuttamaan Lontooseen, mutta tämä jää Ranskaan ja joutuu ratsian aikana pidätetyksi. Mathilden joukkue pelasta hänet juuri ennen teloitusta. Sittemmin Gerbier elää eritstäytyneenä ransakalaisella maatilalla. Sittemmin Luc Jardie kertoo Mathilden tulleen pidätetyksi. Gerbier määrää Le Masquen ja Le Bisonin murhaamaan Mathilden, johon Le Bison ei aluksi suostu. Jardie taivuttelee heidät selittämällä, että Mathilde ei pysty itsemurhaan. Lopulta murhaan suostutaan ja La Bison murhaa Mathilden Pariisissa. Elokuva loppuu ja kaikkien neljän selitetään saaneen lopulta surmansa joko itsemurhan tai natsien kautta.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva perustuu vastarintataistelija Joseph Kesselin romaaniin L’armée des ombres vuodelta 1943. Elokuvan tekijä Jean- Pierre Melville oli lukenut romaanin ja vaikuttunut sen realistisuudesta. Hän oli myös itse palvellut vastarintataistelijana. Elokuva sai suhteellisen suuren tuotantobudjetin 8 175 000 frangia. Kuvauksia tehtiin studiolla Pariisin esikaupunki Boulogne-Billancourtilla, monilla muilla kohteilla Pariisissa ja Nizzassa. Kuvaajana toimi maineikas Pierre Lhomme ja leikkaajana Françoise Bonnot.[1]
Kesselin romaani perustuu tositapahtumiin, mutta teoksen henkilöhahmot eivät edusta yksittäisiä oikeita henkilöitä, sillä sota oli sen julkaisun aikana edelleen käynnissä. Henkilöhahmoihin on kuitenkin yhdistelty useita eri oikeita henkilöitä. Elokuvassa hahmojen oikea identiteetti peitetään kirjan tavoin. Esimerkiksi Luc Jardien esikuva oli vastarintaliikkeen sankari Jean Moulin. Mathilde perustuu puolestaan kolmeen eri henkilöön, Lucie Bernard Aubrac, Dominique Persky Desanti ja Maud Begon.[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuntemattomat sankarit sai ensi-iltansa Ranskassa 12. syyskuuta 1969. Lipputulojen puolesta se menestyi melko hyvin. Ranskan tuolloiset johtavat elokuvakriitikkojen lehdet Positif ja Cahiers du cinéma olivat kuitenkin marksilaisia ja ne tuomitsivat elokuvan gaulistisena nostalgiana. Pitkäaikainen Ranskan presidentti Charles de Gaulle oli eronnut kuutisen kuukautta ennen elokuvan julkaisua. Cahiers du cinéma julkaisi Rui Nogueiran Melvillen elokuvien uudelleenarvioinnin Le Cinéma selon Melville vuonna 1996. Sen johdosta alkoivat elokuvan restaurointityöt Laboratoires Eclairilla Pariisissa vuonna 2004. Töitä johti elokuvayhtiö StudioCanalin Béatrice Valbin-Constant ja niitä valvoi alkuperäinen kuvaaja Pierre Lhomme. Rialto Pictures julkaisi valmiin lopputuloksen vuonna 2006.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]