Verkkoestottomuus
Verkkoestottomuus (engl. Online Disinhibition Effect) viittaa psykologiassa ihmisten tapaan käyttäytyä pidäkkeettömämmin internetissä verrattuna reaalimaailman tilanteisiin. Käsite liittyy online-identiteettiin eli siihen käsitykseen, jonka ihminen antaa henkilöllisyydestään verkkoyhteisössä.
Tyypillisiä verkkoestottomuuden tilanteita ovat niin sanotut flamet. Yksin näppäimistön ääressä istuessa ajatukset ilmaistaan – tai niitä ei mainita ollenkaan – eri tavoin kuin kasvokkain ollessa. Ollessaan vuorovaikutuksessa näköyhteyden avulla ihmisten aivot lukevat jatkuvia emotionaalisia merkkejä ja vihjeitä käyttäen niitä välittömästi seuraavassa vaiheessa, jotta kohtaaminen sujuisi hyvin.[1]
Verkkoestottomuus havaittiin kokeissa, joissa opiskelijoista muodostettiin pareja ja heitä pyydettiin tutustumaan toisiinsa ensin reaalimaailmassa ja sitten verkon kautta eristetyissä tiloissa. Tullessaan laboratorioon opiskelijat käyttäytyivät hyvin, mutta siirryttäessä verkkokeskusteluihin havaittiin, että heistä noin 20 prosenttia tuli välittömästi loukkaavan ilkeiksi tai karkeiksi.[2]
Kuusi päätekijää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Psykologi John Sulerin mukaan seuraavat kuusi tekijää aiheuttavat verkkoestottomuuden eli erilaisuuden verkossa käyttäytymiseen:[2]
- Nimettömyys (dissosiatiivinen anonyymisyys). ”Et tunne minua”: verkon salanimen takainen anonymia.
- Näkymättömyys (huomaamattomuus). ”Et näe minua”: näkymättömyys muille.
- Viive (epätahtisuus, asynkronisuus). ”Tavataan myöhemmin”: sähköpostiviestin aikaviive lähettämisen ja palautteen saannin välillä.
- Yksinolon tunne (solipsistinen introjektio). ”Se on kaikki päässäni”: liioitteleva tunne yksin olemiseen.
- Kuvitelma yksinolosta (dissosiatiivinen mielikuvitus). ”Se kaikki on vain peliä”: kuvittelu yksinolosta.
- Tasa-arvoisuuden kuvittelu (aseman ja auktoriteetin minimointi). ”Olemme kaikki tasa-arvoisia”: auktoriteetin ja statuksen poissaolo.
Yksilöiden erot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sulerin mukaan estottomuus ei ole ainoa tekijä, joka määrittelee sitä, miten paljon ihmiset paljastavat tai purkavat itseään toimiessaan kyberavaruudessa. Myös yksilöiden eroilla on suuri osuus. Esimerkiksi ihmisen perustana olevien tunteiden, tarpeiden ja viettien intensiivisyys vaikuttavat estoisuudelle altistumiseen.[2]
Persoonallisuustyylit vaihtelevat paljon puolustusmekanismien vahvuuden sekä estoisuuden ja ilmaisevuuden taipumusten suhteen. Niillä, joilla on teatraalisia tyylejä, on taipumus olla hyvin avoimia ja emotionaalisia, kun taas pakonomaisesti käyttäytyvät ihmiset ovat pidättyvämpiä. Joidenkin kohdalla on pieniä poikkeamia henkilön peruskäyttäytymiseen verrattuna yhteydettömässä tilassa olemiseen, kun taas toisissa havaitaan dramaattisia muutoksia. Sulerin mukaan tuleva tutkimus voi selvittää, minkälaiset ja minkä olosuhteiden vallitessa ihmiset ovat enemmän alttiita verkkoestottomuudelle.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Goleman, Daniel: Flame First, Think Later: New Clues to E-Mail Misbehavior The New York Times. 20.2.2007. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Suler, John: The Online Disinhibition Effect The Psychology of Cyberspace. 1–4.6.2004. Arkistoitu 23.9.2010. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wolchover, Natalie: Why Is Everyone on the Internet So Angry? Scientific American 25.7.2012. (englanniksi)
