Viktor Lebedev

Viktor Lebedev vuonna 1954.

Viktor Zaharovitš Lebedev (ven. Ви́ктор Заха́рович Ле́бедев; 1900–1968) oli neuvostoliittolainen diplomaatti. Hän toimi maansa Suomen-lähettiläänä vuosina 1951–1958.

Lebedevin yllättävä nimittäminen Suomeen herätti aluksi suomalaisissa epäilyksiä hänen toimittuaan sitä ennen lähettiläänä Prahassa ja Varsovassa voimakkaan sovjetisoinnin aikana. Pessimistiset odotukset kuitenkin hälvenivät melko pian, kun rauhallisesti ja joviaalisti esiintynyt diplomaatti alkoi tulla toimeen myös Suomen ei-kommunististen yhteiskuntapiirien kanssa.

Pääministerinä tuolloin toiminut Urho Kekkonen rakensi nopeasti toimivan kontaktin Lebedeviin. Neuvostoliiton varaulkoministeri Valerian Zorin jopa läksytti Lebedeviä Moskovassa siitä, että tämä tulkitsi raporteissaan ”porvari-tilanherrojen” puoluetta edustavan Kekkosen politiikkaa liian myönteisesti.

Elokuussa 1954 Neuvostoliitto korotti Helsingin-edustustonsa suurlähetystöksi, jolloin Lebedevin tittelikin muuttui lähettiläästä suurlähettilääksi.

Lebedev allekirjoitti 26. tammikuuta 1956 yhdessä Neuvostoliiton varapääministerin M. G. Pervuhinin sekä Suomen pääministerin Kekkosen ja ulkoministerin Johannes Virolaisen kanssa Porkkalan alueen luovutuspöytäkirjan.

Kaksi viikkoa ns. yöpakkashallituksen nimittämisen jälkeen Lebedev kutsuttiin Moskovaan ilman tavanomaisia lähtömuodollisuuksia, ja Kekkoselle ilmoitettiin, ettei suurlähettiläs enää palaa eikä hänelle nimitetä seuraajaa. Suurlähetystöä johti siitä lähtien va. asiainhoitaja Ivan Filippov kriisin laukeamiseen asti.

Vuosina 1960–1962 Lebedev toimi Neuvostoliiton ulkoministeriön diplomaattikorkeakoulun rehtorina.