Siirry sisältöön

kaunis

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

kaunis (41) (komparatiivi kauniimpi, superlatiivi kaunein) (taivutus[luo])

  1. havaitsijalleen esteettistä tai moraalista mielihyvää tuottava. Esteettisesti kauniiksi voidaan kutsua näkyä, ajatusta tai kuultua ääntä; moraalisesti kauniiksi ajatusta tai tekoa.
    Tähtitaivas on syksyllä kaunis.
  2. (säästä) sateeton, pilvetön
    Odotettavissa kaunista säätä koko maassa.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑu̯nis/
  • tavutus: kau‧nis

Etymologia

[muokkaa]
  • germaaninen *skauniz, sukulaissanoja saksan schön, ruotsin skön ja englannin sheen

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kuvankaunis, muotokaunis

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kaunis Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 361, 3849 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

kaunis (gen kauni, part kaunist)

  1. kaunis
    kaunis naine – kaunis nainen

Taivutus

[muokkaa]
Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi kaunis kaunid
Genetiivi kauni kauniste
kaunite
Partitiivi kaunist kauneid
Illatiivi kaunisse kaunistesse
kaunitesse
kauneisse
Vertailu
[muokkaa]
  • komparatiivi kaunim
  • superlatiivi kõige kaunim ja kauneim

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]

Adverbi

[muokkaa]

kaunis

  1. aika, melko, jokseenkin (syn üsna)
    kaunis palju – aika paljon

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kaunis [1]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kaunis Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)