pilkkoa
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]pilkkoa (52-A) (taivutus[luo])
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpilkːoɑˣ/
- tavutus: pilk‧ko‧a
Etymologia
[muokkaa]mahdollisesti johdos sanasta pilkka ’puuhun lyöty merkki’[1] (vahva vartalo pilkk|a- + -o- + -a[2])
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: pilkkominen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- pilkkoa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. pilkkoa.
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys