porhaltaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]porhaltaa (54-I) (taivutus[luo])[1]
- (arkikieltä) kulkea nopeasti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈporhɑlt̪ɑːˣ/
- tavutus: por‧hal‧taa
Lainaukset
[muokkaa]1890. August Pettinen. Kirjeitä Afrikasta V: Käynti Uukuambissa.
Pelätäkseni kertomukseni venyvän liian pitkäksi, en nyt lähde seikkaperäisesti kertoelemaan täkäläisistä kulkuneuvoista; mainitsen vain lyhyesti, että kaikki meikäläisten matkustukset — niin lyhemmät kuin pitemmätkin — suoritetaan nelipyöräisillä vaunuilla, joita vetää 8–10 paria pitkäsarvisia härkiä. Ei täällä siis niin pääse ”mennä porhaltamaan”, kuin siellä sivistyneissä maissa.
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: porhaltaminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- porhaltaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 54-I
