Siirry sisältöön

sivusta

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adverbi

[muokkaa]

sivusta

  1. vierestä
    Seurasin tilannetta sivusta.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsiʋust̪ɑ/
  • tavutus: si‧vus‧ta

Etymologia

[muokkaa]
  • yksikön elatiivi sanasta sivu

Taivutus

[muokkaa]
→○ illatiivi sivuun
inessiivi sivussa
○→ elatiivi sivusta

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sivusta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

sivusta (13)

  1. kylki, sivu
  2. erityisesti maavoimien hyökkäyssuunnan sivu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sivusta sivustat
genetiivi sivustan sivustoiden
sivustoitten
sivustojen
(sivustain)
partitiivi sivustaa sivustoita
sivustoja
akkusatiivi sivusta;
sivustan
sivustat
sisäpaikallissijat
inessiivi sivustassa sivustoissa
elatiivi sivustasta sivustoista
illatiivi sivustaan sivustoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sivustalla sivustoilla
ablatiivi sivustalta sivustoilta
allatiivi sivustalle sivustoille
muut sijamuodot
essiivi sivustana sivustoina
translatiivi sivustaksi sivustoiksi
abessiivi sivustatta sivustoitta
instruktiivi sivustoin
komitatiivi sivustoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sivusta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sivusta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

sivusta

  1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta sivu