Siirry sisältöön

supliikki

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

supliikki (5-A)

  1. sujuva puhe, taitava sanan käyttö
  2. (vanhentunut) anomuskirjelmä, hakemus[1]

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsupliːkːi/
  • tavutus: sup‧liik‧ki

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi supliikki supliikit
genetiivi supliikin supliikkien
(supliikkein)
partitiivi supliikkia supliikkeja
akkusatiivi supliikki;
supliikin
supliikit
sisäpaikallissijat
inessiivi supliikissa supliikeissa
elatiivi supliikista supliikeista
illatiivi supliikkiin supliikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi supliikilla supliikeilla
ablatiivi supliikilta supliikeilta
allatiivi supliikille supliikeille
muut sijamuodot
essiivi supliikkina supliikkeina
translatiivi supliikiksi supliikeiksi
abessiivi supliikitta supliikeitta
instruktiivi supliikein
komitatiivi supliikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo supliiki-
vahva vartalo supliikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Facta: 10-osainen tietosanakirja, osa 9, palsta 281. Helsinki: Werner Söderström osakeyhtiö, Tietosanakirja osakeyhtiö, 1975, 7. painos.
  2. Otavan iso tietosanakirja, osa 8, palsta 702. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1964.