luonto

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Esperanto

[edit]

Noun

[edit]

luonto (accusative singular luonton, plural luontoj, accusative plural luontojn)

  1. singular future nominal active participle of lui

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

luoda (“create”) +‎ -nto

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈluo̯nto/, [ˈluo̞̯n̪t̪o̞]
  • Rhymes: -uonto
  • Syllabification(key): luon‧to

Noun

[edit]

luonto

  1. nature, environment (the natural world)
    Synonym: ympäristö
    Luontoa on suojeltava.
    Nature must be protected.
  2. nature (the order of the natural world; the physical world in contrast to manmade or spiritual things or concepts)
  3. character, nature, characteristics (of a thing)
  4. character, nature, characteristics (of a person)
    Synonym: luonne
    käydä jonkun luonnolle (+ first infinitive) ― to be (very) hard for someone (to do something); to pain someone greatly (to do something)
    Hän on hyväluontoinen. / Hänellä on hyvä luonto.
    She is good-natured. / She has a good nature.

Usage notes

[edit]
  • (character, nature of a person): Now quite uncommon in this sense outside of set phrases; the noun luonne or a compound adjective with -luontoinen tends to be used more.

Declension

[edit]
Inflection of luonto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative luonto luonnot
genitive luonnon luontojen
partitive luontoa luontoja
illative luontoon luontoihin
singular plural
nominative luonto luonnot
accusative nom. luonto luonnot
gen. luonnon
genitive luonnon luontojen
partitive luontoa luontoja
inessive luonnossa luonnoissa
elative luonnosta luonnoista
illative luontoon luontoihin
adessive luonnolla luonnoilla
ablative luonnolta luonnoilta
allative luonnolle luonnoille
essive luontona luontoina
translative luonnoksi luonnoiksi
abessive luonnotta luonnoitta
instructive — luonnoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of luonto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative luontoni luontoni
accusative nom. luontoni luontoni
gen. luontoni
genitive luontoni luontojeni
partitive luontoani luontojani
inessive luonnossani luonnoissani
elative luonnostani luonnoistani
illative luontooni luontoihini
adessive luonnollani luonnoillani
ablative luonnoltani luonnoiltani
allative luonnolleni luonnoilleni
essive luontonani luontoinani
translative luonnokseni luonnoikseni
abessive luonnottani luonnoittani
instructive — —
comitative — luontoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative luontosi luontosi
accusative nom. luontosi luontosi
gen. luontosi
genitive luontosi luontojesi
partitive luontoasi luontojasi
inessive luonnossasi luonnoissasi
elative luonnostasi luonnoistasi
illative luontoosi luontoihisi
adessive luonnollasi luonnoillasi
ablative luonnoltasi luonnoiltasi
allative luonnollesi luonnoillesi
essive luontonasi luontoinasi
translative luonnoksesi luonnoiksesi
abessive luonnottasi luonnoittasi
instructive — —
comitative — luontoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative luontomme luontomme
accusative nom. luontomme luontomme
gen. luontomme
genitive luontomme luontojemme
partitive luontoamme luontojamme
inessive luonnossamme luonnoissamme
elative luonnostamme luonnoistamme
illative luontoomme luontoihimme
adessive luonnollamme luonnoillamme
ablative luonnoltamme luonnoiltamme
allative luonnollemme luonnoillemme
essive luontonamme luontoinamme
translative luonnoksemme luonnoiksemme
abessive luonnottamme luonnoittamme
instructive — —
comitative — luontoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative luontonne luontonne
accusative nom. luontonne luontonne
gen. luontonne
genitive luontonne luontojenne
partitive luontoanne luontojanne
inessive luonnossanne luonnoissanne
elative luonnostanne luonnoistanne
illative luontoonne luontoihinne
adessive luonnollanne luonnoillanne
ablative luonnoltanne luonnoiltanne
allative luonnollenne luonnoillenne
essive luontonanne luontoinanne
translative luonnoksenne luonnoiksenne
abessive luonnottanne luonnoittanne
instructive — —
comitative — luontoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative luontonsa luontonsa
accusative nom. luontonsa luontonsa
gen. luontonsa
genitive luontonsa luontojensa
partitive luontoaan
luontoansa 		luontojaan
luontojansa
inessive luonnossaan
luonnossansa 		luonnoissaan
luonnoissansa
elative luonnostaan
luonnostansa 		luonnoistaan
luonnoistansa
illative luontoonsa luontoihinsa
adessive luonnollaan
luonnollansa 		luonnoillaan
luonnoillansa
ablative luonnoltaan
luonnoltansa 		luonnoiltaan
luonnoiltansa
allative luonnolleen
luonnollensa 		luonnoilleen
luonnoillensa
essive luontonaan
luontonansa 		luontoinaan
luontoinansa
translative luonnokseen
luonnoksensa 		luonnoikseen
luonnoiksensa
abessive luonnottaan
luonnottansa 		luonnoittaan
luonnoittansa
instructive — —
comitative — luontoineen
luontoinensa

Derived terms

[edit]
adjectives
nouns
verbs
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=luonto&oldid=79292541"