Ars nova
Ars nova on myöhäiskeskiajalla vaikuttanut musiikkityyli, joka sai nimensa Philippe de Vitryn kirjoittamasta saman nimisestä teoksesta.[1] Ars nova -tyylin merkittävin säveltäjä oli de Vitryn ohella ranskalainen Guillaume de Machaut.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
1300-luvulla Euroopassa tapahtui lukuisia mullistuksia suhteellisen rauhallisen 1200-luvun jälkeen. Syitä talouden alamäkeen ja epäväkauteen olivat ilmaston tilapäinen kylmeneminen, musta surma joka tappoi miltei kolmasosan Euroopan väestöstä ja useat pitkäkestoiset sodat kuten esimerkiksi satavuotinen sota Englannin ja Ranskan välillä. Kirkko ajautui myös kriisiin paavien Avignonin vankeuden ja suuren skisman myötä. Yhteiskunnalliset mullistukset vaikuttivat myös aikansa musiikkielämään ja aikaansaivat uusien musiikkityylien syntymisen.
Noin vuodelta 1320 peräisin oleva, ilmeisesti säveltäjän, runoilijan ja lopulta Meauxin piispan, Philippe de Vitry kirjoittama kirja Ars nova antoi nimensä uudelle ranskalaiselle musiikkityylille, joka kesti aina 1400-luvun alkuun asti. Ars novalle ominaiset piirteet syntyivät kahdesta uudesta rytmien merkitsemiseen liittyvästä keksinnöstä: nuottien pituuksia ryhdyttiin jakamaan kaksijakoisesti (epätäydellisesti) perinteiseen kolmijakoisen (täydellisen) jaon rinnalla ja toinen mahdollisti siihen asti lyhyimmät pituusarvon,semibreven, jakamisen pienempiin aikayksiköihin minimeihin. Jehan des Murs esitteli noin vuoden 1340 tietämillä vielä yhden merkittävän nuottikirjoitukseen liittyvän innovaation eli mensuraalinotaation, joka on modernin tahtilajimerkinnän edeltäjä. Nämä keksinnöt mahdollistivat musiikin säveltämisen uusiin tahtilajeihin ja suuremman rytmisen joustavuuden teoksissa. Phillippe de Vitry käytti näitä menetelmiä säveltämissään isorytmisissä moteteissa.
Ars novassa käytettiin myös vapaammin epäpuhtaita intervalleja, terssejä ja sekstejä, kuin aikaisemmassa musiikissa. Vaikka nämä intervallit tuli edelleen purkaa puhtaisiin kvartteihin tai kvintteihin, ne saattoivat kestää pitempään tai niiden purkamista saatettiin pitkittää. Oktaavit ja rinnakkaiset kvintit olivat kuitenkin edelleen yleisiä, mikä erotti tämän musiikin seuraavan vuosisadan renessanssimusiikista.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ars Nova Ensyclopaedia Britannica. Viitattu 22.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Guillaume de Machaut Ensyclopaedia Britannica. Viitattu 22.7.2017. (englanniksi)
