Louis-Ferdinand Céline
| Louis-Ferdinand Céline | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. toukokuuta 1894 Courbevoie, Ranska |
| Kuollut | 1. heinäkuuta 1961 (67 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija, lääkäri |
| Kirjailija | |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Louis-Ferdinand Céline (oik. Louis-Ferdinand Destouches, 27. toukokuuta 1894 Courbevoie – 1. heinäkuuta 1961 Meudon) oli ranskalainen kirjailija.[1]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Céline osallistui ensimmäiseen maailmansotaan vapaaehtoisena ja haavoittui käsivarteen. Sodan jälkeen hän asui muun muassa Yhdysvalloissa Detroitissa ja Afrikassa.
Céline valmistui lääkäriksi vuonna 1924 ja matkusti laajalti Kansainliiton tehtävissä.
Kirjailijanura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1928 hän avasi klinikan Pariisin esikaupunkialueella ja kirjoitti vapaa-aikanaan. Célinen vuonna 1932 ilmestynyt esikoisteos Niin kauas kuin yötä riittää (Voyage au bout de la nuit) oli samalla hänen kirjallinen läpimurtonsa.[1] Osittain omaelämäkerrallinen romaani rikkoi useita kirjallisia konventioita viljellessään muun muassa slangia ja räävittömyyksiä, eikä sitä voi asettaa mihinkään aikansa kirjalliseen tyylisuuntaukseen. Teoksen yleinen sävy on melko synkkä, nihilistinen ja pessimistinen, joskin monet näkivät siinä myös paljon huumoria – seikka, joka lähinnä raivostutti Célineä. Kolmiosaiseksi suunnitellusta elämäkertaromaanisarjasta ilmestyi enää vain toinen osa Kuolema luotolla (Morta à crédit), joka sai murska-arviot. Céline lopetti kirjailijanuransa siihen.[2]
Vuonna 1936 ilmestyi Célinen toinen romaani Kuolema luotolla (Mort à credit).[1] Myös se on omaelämäkerrallinen, pessimistinen kuvaus ihmisen pyrkimysten turhuudesta.
Kahden suurteoksensa jälkeen Céline alkoi kirjoittaa fanaattisen juutalaisvastaisia tekstejä, mikä on vaikuttanut merkittävästi hänen myöhempään kuvaansa kirjailijana. Juutalaisvastaisuuden takia hänet yhdistettiin Ranskassa Saksan toisen maailmansodan aikaiseen miehityshallintoon, vaikka hän vihasi natsienkin ideologiaa. Céline pakeni Saksaan ja edelleen Tanskaan, missä hän oli vuoden vangittuna. Hän palasi Ranskaan vuonna 1951 ja jatkoi kirjoittamista ja lääkärinä toimimista.[1]
Ranskalainen kirjankustantamo Gallimard oli vuonna 2018 aikeissa julkaista tuhatsivuisen kokoelman Célinen vuosina 1937–1941 kirjoittamia juutalaisvastaisia tekstejä mutta perui hankkeen sen jälkeen kun natsien jäljittäjä, asianajaja Serge Klarsfeld oli ilmoittanut ryhtyvänsä oikeustoimiin, jos teos ilmestyy. Klarsfeld sanoo perusteluissaan, että Céline ”vaikutti kokonaiseen kollaboraattorien sukupolveen, joka lähetti Ranskan juutalaisia kuolemaan”. Pamfletit myytiin loppuun 1940-luvun puolivälissä, eikä Céline halunnut niistä otettavan uusia painoksia. Sen sijaan hänen 105-vuotias leskensä muutti mielensä ja allekirjoitti julkaisusopimuksen. Ranskassa suhtautuminen julkaisusuunnitelmaan on ollut hyvin ristiriitaista. Kirjoituksia on julkaistu piraattiversioina. Niiden tekijänoikeussuoja päättyy 2031.[3][4][5]
Kirjallisesti Céline on vaikuttanut erityisesti yhdysvaltalaiseen Henry Milleriin, jonka kuuluisa teos Kravun kääntöpiiri voidaan nähdä eräänlaisena pastissina Célinen teoksesta Niin kauas kuin yötä riittää. Millerin kautta Célinen vaikutus näkyy myös beat-kirjallisuudessa (muun muassa Jack Kerouac, Allen Ginsberg, William S. Burroughs), joskaan amerikkalaisten beat-kirjailijoiden tuotokset eivät yleensä ole yhtä synkkäsävyisiä kuin Célinen proosa. Céline oli myös tunnettu holokaustin kiistävistä mielipiteistään. [6] [7]
Céline-asiantuntija David Alliot on kerännyt Célineä koskevan, hänen aikalaistensa kirjoittaman tai dokumentoidusti kertoman aineiston teokseksi D’un Céline l’autre (2011).[8]
Käsikirjoituslöytö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joukko Célinen käsikirjoituksia löytyi vuonna 2021. Löydössä on liuskoja 20 000, joukossa kolme julkaisematonta romaania, joiden varastamisesta Céline oli katkera koko loppuelämänsä. Hän purkaa katkeruuttaa teoksessa Linnasta linnaan: ”Tiedän mitä minulta on viety, minulla on tarkka luettelo päässäni. – – ihmiset, vapauttajat, kostajat, tunkivat asuntooni, murtautuivat, kantoivat kaiken kirpputorille! – – minulla on todisteita, todistajia, nimiä!” Käsikirjoitukset katosivat, kun hänen asuntoonsa murtauduttiin hänen paettuaan Normandian maihinnousun jälkeen ensin Saksaan ja sieltä Tanskaan. Pako todennäköisesti pelasti hänen henkensä natsihallinnon sortumisen jälkeisten puhdistusten aikana.[2]
Käsikirjoitusnipussa oli romaanit Casse-Pipe, Volonté du Roi Krogold ja ”pari muuta töherrystä”. Casse-Pipestä ilmestyi satasivuinen versio 1940-luvulla, mutta löytyneessä nipussa on 600 sivua. Teos kertoo hänen kokemuksistaan ensimmäisessä maailmansodassa. Joukossa on myös Lontooksi nimetty käsikirjoitus. Runolliseen tyyliin kirjoitettu Volonté du Roi Krogold on keskiaikainen saaga sodasta ja kostosta. Sen kirjoittamisesta Céline kertoi nauttineensa suunnattomasti. Käsikirjoitukset ilmaantuivat julkisuuteen Célinen lesken kuoltua 2019. Toimittaja Jean-Pierre Thibaudat kertoi hallussaan olevista käsikirjoituksista, jotka hän oli saanut 15 vuotta aiemmin Liberation-lehden lukijalta ehdolla, että niitä ei saa julkaista ennen lesken kuolemaa.[2]
Käsikirjoitukset siirtyivät Célinen edunsaajille, jotka ilmoittivat lahjoittavansa löydön seassa olleen Kuoleman käsikirjoituksen version Ranskan kansalliskirjastolle, jolla on ennestään Yön käsikirjoitus.[2]
Kaksi tekstiä löydetyistä julkaistiin vuonna 2022. Toukokuussa ilmestyi La Guerre (Sota) ja lokakuussa Londres, molempien julkaisija on Gallimard.[9][10]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Niin kauas kuin yötä riittää. (Voyage au bout de la nuit, 1932) Suomentanut Jukka Mannerkorpi. Suomentajan tarkistama laitos (1. laitos: Keltainen kirjasto, Tammi 1966). Helsinki: Siltala, 2012. ISBN 978-952-234-092-4
- Kuolema luotolla. (Mort à crédit, 1938) Suomentanut Sirkka Aulanko. Suomentajan tarkistama 2. laitos (1. laitos: Keltainen kirjasto, Tammi 1998). Helsinki: Siltala, 2013. ISBN 978-952-234-093-1
- Linnasta linnaan. (D’un château l’autre, 1957) Suomentanut Ville Keynäs. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-094-8
- Sota (Guerre). Suomentanut Ville Keynäs, Siltala 2024 ISBN 978-952-388-272-0
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Louis-Ferdinand Céline Britannica.com. Viitattu 23.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d Antti Ronkainen, Antisemitistin aarre. Parnasso 5/2021 s. 33–37
- ↑ Gallimard ei julkaisekaan Célineä. Helsingin Sanomat, 14.1.2017, s. C 7.
- ↑ Angelique Chrisafis: Fierce row over plans to publish antisemitic texts by French writer Céline The Guardian. 5.1.2018, päivitetty 9.1.201. Viitattu 14.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Publication of French writer Céline's antisemitic texts called off after outcry The Guardian. 11.1.2018. Viitattu 14.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Atkins, Stephen E.: Holocaust denial as an international movement, s. 87–8. ABC-CLIO, April 2009. ISBN 978-0-313-34538-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 4 April 2012).
- ↑ Céline, Louis-Ferdinand: Castle to Castle, s. v, xii. New York: Delacorte Press.
- ↑ Célinestä tuli tiiliskivi, Helsingin Sanomat 1.5.2011, sivu C 4
- ↑ Yves Jaeglé: 'Guerre' de Louis-Ferdinand Céline : que vaut cet incroyable inédit de l'écrivain controversé? Le Parisien. 4.5.2022. Viitattu 26.2.2024. (ranskaksi)
- ↑ Yves Jaeglé: 'Londres', nouvel inédit de Céline : comment l'écrivain banni est revenu sur le devant de la scène littéraire Le Parisien. 12.10.2022. Viitattu 26.2.2024. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Louis-Ferdinand Céline Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Louis-Ferdinand Céline Wikisitaateissa- Louis-Ferdinand Céline 1894–1961 (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
