Pitkälammi (Kuhmoinen)
Pitkälammi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Pirkanmaa |
Kunnat | Kuhmoinen |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue | Arvajanjoen valuma-alue (14.26) |
Laskuoja | oja Sulkujärveen [1] |
Järvinumero | 14.263.1.083 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 148,4 m [1] |
Pituus | 310 m [1] |
Leveys | 60 m [1] |
Rantaviiva | 0,644 km [2] |
Pinta-ala | 1,136 ha [2] |
Saaria | ei saaria [1] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Pitkälammi[1][2] on Pirkanmaalla Kuhmoisissa Ouninpohjan kylän lähellä sijaitseva lampi.[1][2]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lammen pinta-ala on 1,1 hehtaaria, se on 300 metriä pitkä ja 50 metriä leveä. Se sijaitsee itä- ja länsipuolisten mäkien välisessä laaksossa. Lammella ei ole kartan mukaan saaria ja se on autio. Sen rantaviivan pituus on 650 metriä[2] ja rannat ovat metsämaata.[1][3][4]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Arvajanjoen valuma-alueella (14.26), jonka Isojärven valuma-alueeseen (14.263) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 148,4 metriä mpy.[2][5] Siihen laskee kaksi ojaa, joista toinen tulee Paskolammista ja toinen Vähälammista. Laskuoja lähtee lammen pohjoispäästä. Se virtaa ensin Niittylammin läpi ja laskee sitten Sulkujärveen. Pitkälammin ja Sulkujärven välinen pudotus on 2,3 metriä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Pitkälammi, Kuhmoinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 6.9.2021.
- ↑ a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 5.8.2019.
- ↑ Pitkälammi, Kuhmoinen (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 6.9.2021.
- ↑ Pitkälammi, Kuhmoinen (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 6.9.2021.
- ↑ Pitkälammi (14.263.1.083) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.8.2019.